Eilisiltana tasan klo 23.55 sain Pikkupuffan pulkkailuhaalarit valmiiksi. Laskiaismäkeen ei siis saatu uusia haalareita koekäyttöön, mutta enpä muutenkaan vienyt lastani tuonne vesikeliin pulikoimaan.


Puikot sileässä 3,5, resoreissa 2,5, bambuiset. Malli Kauneimmat Käsityöt -lehdestä 5/92, aika paljon kuitenkin muokattuna, kun sekä ohjeen tiheys että lankavyötteen ohjeellinen tiheys heittivät, sai siis laskeskella aika paljon. Saumojen ompelua inhoavana teinkin kappaleet pyöröneuleena aina kun mahdollista, vain etu- ja takakappaleet sileänä etuhalkiosta asti. Raidoitus omasta päästä, vetoketjuhalkio pitempi kuin mallissa (on muuten eka neuletyö, jossa käytän vetoketjua!), mallin haaranapitus jätetty pois. Kauluskin omaa designia. Mitä siis mallista oikein otin, loppujen lopuksi vain vaatteen mittasuhteet, pitäisi nyt olla noin kokoa 74.
Eikä taida olla liian poikamainen, mutta silti harkitsen josko virkkaisin jonkin pinkin pikkukukkasen ja kiinnittäisin rinnukseen; ihan vaan kummitädin mieliksi; hän kuitenkin olisi tykännyt Pikkupuffalle jostain punaisesta... ;)
Lanka siis aiemmassa postauksessa mainittua Novitan Mayaa. Ei tarvinnut kehrätä hiuksia langanjatkoksi, sillä mokomaa jäi oikein roimasti. Aamun punnituksessa kävi ilmi, että menekki oli 170g ja jäi vielä 190g. Mitähän tuosta lopusta tekis; toiset haalarit?!... Äh, taidan jättää varastoon marinoitumaan joksikin muuksi. Että se siitä arviointikyvystä ja suhteellisuudentajusta. Paree, kun jatkossa toimii vaan kylmästi mittanauhan, vaa'an ja taskulaskimen kanssa. Mitä muuten matemaatikko tekee, kun paperi loppuu? Laskee housuihinsa. Heheh, olenpas hauskalla tuulella, huomaa että päänsärky hellittää...