Ensiksikin, kiitos kehuista jakkuuni (ja aiemminkin) liittyen. Kiitos myös teille, jotka jaksatte käväistä blogiani ja höpötyksiäni lueskelemassa, kiva jos jonkun päivää saan joskus piristettyä. Nämä kaksi edellä mainittua seikkaa nyt tänään hiukan lieventävät kiukusta kiehuvaa mieltäni. Murmurmur.

Taustaa: Pikkupuffa on selkeästi tuultapitävän, kevyen kevät/kesätakin tarpeessa (hei kummitäti, älä nyt ryntää sitä synttärilahjaksi ostamaan, vaan lue loppuun!). Äiti siis voisi joko a) ommella sellaisen tai b) ostaa sellaisen jos jostain löytäisi. Ja koska tunteja vuorokausissani yhä alati on vain 24, päädyn vaihtoehtoon b. Kruisaan kauppaan, jossa olen enemmän tai vähemmän vakioasiakas, joka kerta käydessäni olen jotain ostanut, vaikkei yksistään minun ostoillani kyseistä liikettä pystyssä pidetäkään niin kuitenkin. Aikaa on ruhtinaalliset 10min ennen sulkemisaikaa, riittäisi hyvin pikkuputiikin valikoiman tsekkaukseen. Astuessani sisään kuulen tympeää narinaa "me ollaan suljettu tänään jo varttia vaille ja normaalipäivinäkin kassa suljetaan viittä vaille". Eli tack och adjö. Typertyneenä tajuan tulleeni heitetyksi ulos. Ei sitten. Pieni surkea ilmoituslappu siinä ei-varsinaisessa-sisäänkäynti-ovessa kyllä kertoi tuon aiemman sulkemisajan. Olisiko pitänyt oikein suurennuslasin kanssa tutkia ja varmistaa. Hitonhitto, sanon minä. Olen minäkin sen verran puotipuksuna asiakaspalveluhommia tehnyt, että vaikka asiakas olisi tullut sulkemisajan jälkeen sisään, sitä palveltiin eikä ollut puhettakaan kassan sulkemisesta, jos rahan tulosta olisi ollut pienikin vihje. Mutta kun ei raha kelpaa, niin olkaa ilman.

Photobucket

Minä äänestin jaloillani, suuntasin Eurokankaaseen ja ostin takkikankaan. Eipähän kävele Pikkupuffaa kadulla vastaan jokaisen taaperotytsän päällä samanlainen takki. Nih, hintaakin kertyi huikeat 3,35e. Tuolla se kangas nyt pyörii pesukoneessa kutistumassa. Jahka parit hyshys-ompelukset tuosta valmistuvat, niin saa saumuri kyytiä takkiurakassa.

Yllä olevassa kuvassa näkyy myös uusin lankahankintani; Villapallolta lunastamani villalanka. Tosi jännän tuntuista, oikein superkarkeaa, ei ihan tavissuomenlampaan tuotantoa varmastikaan ole, joukossa on jopa jouhen tuntuisia kuituja! (Ja kuituja irtoilee ihan kiitettävästi, joten parasta kai neuloa tuota lankaa ulkotiloissa!) Lanka kuulemma ainakin pesukonehuopuu, joten kokeilutilkku on samassa piirileikissä takkikankaan kanssa. Saas nähdä. Tuo oli lanka, joka oli pakko ostaa, sillä siihen kehittyi mielikuvia ihan heti. Eikö se ole ihan riittävän suuri syy päästää lankavarasto laajenemaan? Mielessä on nyt siis jotain kassia, jotain punaista, jotain Kool-Aidia, jotain huovutettua. Antaa hautua hiukan aikaa.

Photobucket

EDIT tuntia myöhemmin: Joo-o, huopuu se. Tämäkin tilkku oli 12x13cm siistiä sileää neuletta, nyt tää on Das Mytty. Ei ehkä tarvitse jatkossa ihan yhtä kiukkuista pyöritystä 60 asteessa.

(Kiitos, kiehuminen hiukan väheni murinan myötä, lämpötila enää 95astetta.)