Pidin tänään meditatiivisen ja psykologisanalyyttisen ompeluillan. Ensin hiukan taustaa tälle projektille. Sukulaistemme sukulaisperheeseen odotetaan esikoista syntyväksi elokuulla. Tulokkaalle halutaan mm. tumppubodeja, siis sellaisia käännettävä-härpäke-hihaisia bodeja, estämään pikkukynsien raapimisen. Kaupoista ei sellaisia oikein kuulemma tahdo löytyä, joten lupauduin toimimaan ompelijana.

Kärsin vuoroin häpeää, vuoroin muuta tuskaa, mutta mitään en vain ole saanut aikaiseksi. Enkä ole tiennyt mikä on oikea ongelma; keksin vain tekosyitä, milloin oli väärän väriset langat koneessa, milloin pöytä täynnä muuta tavaraa, milloin jokin kaava hukassa. Tänään löytyi intoa ja samalla välähti, mikä on ollut esteenä. Epäonnistumisen pelko. Suorituspaineet. Tuleva äiti sekä mummi ostivat kankaat valmiiksi, ja nyt olen pelännyt pilaavani kangaserän jollain tosi aloittelijamaisella mokalla. Omia kankaitahan voisi silputa ja tarpeen tullen hakea kaupasta uutta. Muutoinkin juuri leikkaaminen on ollut ompeluksissani se inhottavin vaihe. Nyt selvisi syy siihenkin. Nämäkin kankaat ovat ihania juuri sellaisinaan: siisteinä, geometrisen säännöllisinä suorakulmioina. Leikkaaminen on jotenkin brutaalia ja lopullista touhua, säännöllisyys katoaa, eikä sitä voi enää mitenkään korjata. Jokainen jäljelle jäänyt kangaspala on niin ruma epäsäännöllisyydessään. Nyt tuli paineita saada aikaan yhtä ihania, sieviä pikkuvaatteita kuin itse alkuperäinen kangas.

Asian tajuaminen helpotti ja vapautti sisäisen ompelijani, homo singeruksen, kuten Neuletiheyden Kirsi osuvasti nimesi. Mutta nyt on ensimmäinen puku valmis. Nepparit kyllä haaroista puuttuvat, mutta ne saa napsautettua aamulla nopeasti paikoilleen. Helpottaa tuskaani, kun nyt saan julkaista kuvat ja pyytää tulevilta vanhemmilta muutosehdotuksia (S siellä jo pitelee stressin takia supistelevaa vatsaansa ja M kiroaa samalla kun katselee futista?). Tutkikaahan kuvia. Laitanko malliasun jo huomenna postiin? Toinen kangas pääsee heti huomenna käsittelyyn, ja lopuista kankaista tulee vielä ainakin yksi ellei jopa kaksi pukua, laitetaanko kone käymään ja huristellaan menemään sarjassa samanlaisia? Vai saanko käyttää villiä luovuuttani ja taiteellisuuttani ja yhdistellä niitä keskenään?

Body:



Puolipotkarit:



Ehkä kuitenkin voin unohtaa tilausompelimon pitämisen, tällä toimitusvauhdilla ollaan pian konkurssissa. Tai sitten pitää käydä muutamassa terapiasessiossa ennen aloittamista.