Olen huomannut itsessäni aikaisemmin vallinneen tiukkapipoisuuden ohella kehittyneen myös eräänsorttista löysäpipoisuutta.  ---"Mä haluisin ton nuken."  "Ei nyt osteta. Nyt jatketaan matkaa."  ---  "Tää pipo ei tuu korville."  "Voi sentään, haluisitko uuden."  "Joo." "No mennääs sit katsomaan heti sellasta lankaa mistä tykkäät." ---  Ja toiselle Pikkuihmisistä myös, kun kerran toisellekin väsätään. Ja kun tällä hetkellä sormet liikkuvat nopeammin kuin väsähtäneet aivosolut, tuli ensimmäisistä Pimun lapasista liian pienet. En viitsinyt purkaa, päätyypä lahjalaatikkoon jotakuta pikkuneitiä odottamaan.

Photobucket
Photobucket

Lankana Novitan Teddyä, lapasten resoreissa Seiskaveikkaa joko Raitana tai itse Koolailtuna. Puikot hatuissa 7 bambut, lapasissa 4/5,5 bambut. Yhteensä setteihin kului lankaa 300g. Hattujen ohje mainio  Villapallon Sydänpipo hiukan itse muunneltuna, Pimu nimittäin halusi "korvat" isommiksi, joten saamansa piti. Harkitsen vielä josko vuorittaisin setit ohuella fleecellä, melko hikipäistä sakkia tuli sisään ilmankin. Poitsu muuten halusi settinsä kokeilukäyttöön jo ennen kuin olin edes saanut langanpäitä pääteltyä, tuli aika hauskoja varjokuvia iltavalaistuksessa. :)

Mikä on muuten paras tapa saada alle kouluikäiset unten maille hyvissä ajoin? Suunnitella heidän poseeraavan uusissa asusteissaan. Muutoin kyllä voisi riekkua vaikka kuinka pitkään...

EDIT: Oikeasti hei, näiden hattujen sisässä olleista päistä näkyi silmät ihan kunnolla, ja istuivat muutoinkin päihin kunnolla. Kuvat ovat näköjään taas mitä sattuu. Vai olikohan päät sittenkin oudon malliset, hmmm.