Hurahdin. Helmeilyyn. Tätä olen pelännyt jo toista vuotta, ja vain yrittänyt pelata aikaa. Kaikki lähti siitä, että Punanen esitteli blogissaan silmukkamerkkejä, ja minä tietysti kerjäämään, että opeta mullekin helmeilyä. Kun osaltani helmeilysessio peruuntui, palo jäi kytemään, joten tuli hiukan ostaa napsuteltua Huutiksesta helmiä (kun sai edullisesti kuin Sulo Vilen). Ja eilen Pimun kanssa shoppaillessa tarttui kaupungilta muita tarvikkeita. Kärkipihtini ovat hukassa, mutta ei se paljon tahtia hidastanut, kun kumilankapohjaan saa tehtyä vaikkapa rannekorun.

Tämä siis ensimmäiseni. Tykästyin rusehtavanvihertäviin helmiin (kiviin?), niiden kavereina - oliskohan lasihelmiä sekä rondelleja? Nimitykset ovat ihan hakoteillä, joku viisaampi korjatkoon jos tämä häiritsee. Intoa on enemmän kuin tietämystä, mutta tällä hetkellä on hyvä näin. Lainasin Pimun kättäkin kuvausrekvisiitaksi.

Pikkupuffa halusi testailla äidin rannekorun ja halusi oman. Kun tiistaina mennään tutustumaan Dagikseen, pitäähän hienolla naisella olla omakin koru (puuhelmiä), tumman liloihin Hello Kitty -vaatteisiin sopiva. Lisäksi Pimu halusi helmeillä itselleen muovihelmistä kaulakorun, suunnittelu hoidettiin yhteisesti.

Pikkuihmisistä on kehittynyt kelpo tanjapoutiaiset ja kallepalanderit. Paapovana aikuisena vain koen ongelmaksi laskettelukypärän alle laitettavan puuvillahupun, joka ei juurikaan lämmitä ja hiostuessaan on kylmä. Lisäksi saa taiteilla erillisten kaulureiden kanssa.

Ratkaisu: Messilä-huppu - integoitu kypärähuppu ja kauluri. Malli omasta päästä. Lanka hyvin kaapeissa vuosikausia marinoitunutta Novitan Maya-lankaa (70% alpakkaa, 30% villaa), bambusukkiksilla nro 4. Langanmenekki 60g. Hiukan viilaamista malli kaipaa, mutta kyllä prototyyppikin kelpasi heti käyttöön.

Hiiristä ja rotista on tullut mulle oikein trauma. Nyt niitä tunkee meidän huusholliin ovista ja ikkunoista. Kiitos, siippa. Argh.