Viime aikoina on olo ollut alakuloinen ja alavireinen. Ja nämäkin ilmaukset ovat hyvin lieviä. Maailma on tuntunut aika cacca paikalta ja kohtalo potkinut päähän oikein isolla saappaalla. Joskus jonkun yllättävä muistaminen ja piristys voivat kuitenkin pyyhkäistä tummat pilvet auringon edestä.

Iteljooni oli eilen tipauttanut postilaatikkoomme pinkin maksikirjeen. Sisältökin oli pinkkiä.

Elämäni ensimmäinen vyyhti Wollmeisea! Pinkkinä! (Lankoja ei-tunteville kerrottakoon, että Wollmeise on neulojien keskuudessa varsin himoittu tuote, vähän kuin lankojen Mercedes.) Olen muutaman kerran yrittänyt osua ko. firman nettikaupan lankapäivityksiin, mutta tehokkaammat shoppaajat ovat tyhjentäneet hyllyt joka kerta. Nettineulojaystäväni Marjut oli päättänyt lohduttaa minua kurjuudessani ja lähettänyt pehmusteeksi kolhuilta tätä ihanuutta! Suurkiitokset! <3 <3 <3

Tänään onkin ollut sitten jo paljon parempi päivä. Monet asiat ovat lähteneet ratkeamaan parhain päin, ja muutenkin mieli on ollut iloinen. Toki eilinen paketti ilostuttaa yhä, mutta varsin hyvä mieli tuli aamulla, kun sain toimittaa polvisukat perille. Päivän mittaan keräilin tuonne maljakkoon pienen kukka-asetelmankin, mutta tämän kohdalla ei tarvitse huolehtia kastelusta!