Vauvani, Pikkupuffa, alkaa olla jo iso. Ikää 4,5kk, mutta tuntuu kasvavan kohinalla. Tänään isä laittoi neidin lattialle jumppaamaan mahallaan, ja meidän siinä katsellessa vieressä neiti otti oikein vauhtia ja heilautti itsensä selälleen. Pahaksi onneksi lähtöpaikka oli parisenttisen villamaton reunalla, joten klops vaan, pää napsahti lattiaan kierähdyksessä. Voi sitä huutoa! Meinasi äidiltä päästä yhtä kova itku. Ei siinä pahemmin käynyt, mutta kyllä tuntui äidin sydämessä pahalta. Itku laantui pian, mutta uusi seurasi, kun neiti heitti uudestaan samanmoisen kiepin ja nyt pelästyi osaamistaan. Onneksi isän syli oli lähellä.

973465.jpg
Neidin lempiruokaa on nykyään parsakaali; tissimaito on tietysti ehdoton ykkönen, mutta muut lempparit vaihtelevat. Onhan ruokalistalla tällä hetkellä jo myös perunaa ja kesäkurpitsaa. Pikkupuffalla on ilmeisesti sekä pyörähtelyopettelun että muunkin kasvamisen takia oikea suursyömärikausi menossa: kun ruokamuki ja oma tuttu lusikka lähestyvät, ei neiti meinaa pysyä paikoillaan, vaan alkaa lähes vapista innosta: anna jo! Ja sitä ruokaa syödään eikä meinata, annos on kokoluokkaa mega.

973458.jpg