Ei huolta, yskäiskää ne väärään kurkkuun menneet kahvit ihan rauhassa oikeaan paikkaan: yhtään ihmistä ei ole käsittelyssäni menettänyt henkeään. Mutta saatan jonain kauniina päivänä joutua nilviäistuomioistuimen eteen vastaamaan rikoksistani etanuutta vastaan. Mutta teen sen pystypäin ja ylpeänä sadistisista toimistani!

Eilisiltana aloitin taas uudelleen (moneskohan kerta tänä kesänä) sodan lehtokotiloita vastaan. Jatkoin aamulla ja päivälläkin olisi löytynyt uutta satoa ämpäriini, jossa on makoisa marinoiva etikkavesiseos. Luulen tänä syksynä säilönnän (ruokatarpeiksi) olevan minimaalista, sillä etikanlemahdus tuo jatkossa mieleeni megalomaanisen kokoiset ja pirullisesti virnuilevat ja kaiken mahdollisen syövät öttiäiset. Luultavasti niistä ei pääse eroon edes ydinpommilla. Niiden herkkua tuntuu olevan lemmikit, päivänkakkarat, liljat, maariankellot, voikukat sekä erityisesti basilika, tilli, rakuuna, peruna ja artisokka. Ja aamupäivällä yrttimaalla käydessäni (siinä mitä vielä on jäljellä) totesin, että kelpaavat näköjään persilja, sitruunamelissa ja minttukin. Joten ei muuta kuin kaikki vaan silppuriin ja koko piha asfaltin alle. Siinä on sitten helppo litistää autolla koko sen hetkinen öttiäisarmeija.

Runsaat sateet ovat aikaansaaneet paitsi runsaan öttiäissikiävyyden myös kasvien reilun kasvun, joten hiukan vihreää ja kukkivaa pihalta vielä löytyy, toistaiseksi. Julkaistaanpas muutama kuva, niin saa kaihoisasti muistella sitten asfalttipihan aikoihinkin.

Jotkin lajimääritykset ontuvat (ehkä pahastikin), joten saa opastaa tyhmää. Kiitos jo aikasemmin valkoisen lehtosinilatvan tunnistaneille Pamille ja Marjukalle!

Photobucket

Pihajasmike on vielä kukassa.

Photobucket

Valkoinen palavarakkaus (miten muisti pettikin niin, että odottelin punaista tulevaksi...)

Photobucket

Jokin neilikkahan tää muistaakseni on, vaan mikä?

Photobucket

Keltainen, tämänkin nimen kyllä tiedän, mutta kun mua näköjään vaivaa se tauti jonka nimeä mä en muista...

Photobucket

Valkoinen maariankello, kelpaa kamuillekin sukukokouksen pitopaikaksi...

Photobucket

Lähdenpä tästä taas levittelemään Ferromolia (vai juuri senkö ansiosta öttiäiset on sen kokoisia, että pitää varoa isoimpien potkaisevan?!)...