Photobucket

Siinä rivistö pipoputkesta tulleita; tulee itselle ihan mieleen liuta Pekka Puupää-hattuja. Eipä silti, samankaltaista on meillä välillä meininki muutenkin. Mutta onpa nyt sitten kätöset ja yläpäät lämpiminä, kun Pikkupuffa ja Pikkuihmiset lähtevät huomenna ulos. Siippakin sai oman pipon. Niin, ja se viides pipo on yhä sylissäni; pitkiin aikoihin ei ole ollut tällaista inspiraation puutetta, vaikka jo päälaen kavennuksia väännän. En tiedä, päätyykö se sittenkään omaan käyttööni, vai sittenkin varapipojemmaan. Kuudetta en kuitenkaan enää aloita tällä Ullaneuleen Käänteinen-mallilla; hyvä, kiva ja toimiva, mutta rajansa kaikella: havaitsin kärsiväni sarjatyösyndroomasta.

Yllä kuvattuun satsiin sain uppoamaan noin 460g Anttilan Veera-lankaa (100% puuvilla) kaksinkertaisena. Puikkoina koko 4, sukkiksia, pyöröä, metallia, bambua, laidasta laitaan vähän tilanteen mukaan. Langankulutus pitää vielä tarkistaa jahka Viisikko on täydellinen: matemaattinen mieleni ei tajua, miten 700g ostetusta lankasatsista voi olla kulunut 460g, kun sitä on jäljellä enää noin 200g - ei sitä silppuna takkaankaan ole lentänyt!

EDIT: voi tana. Siippa päivitti koneen tässä päivänä eräänä. Hieno homma muuten, mutta nyt on lankakirjanpitoni kesäkuisessa tilanteessa, ja mitähän muuta ylläriä paljastuu vielä. Mahtaakohan saadakaan pipon. Murrr.