SNY:ltäni tuli neljäs eli viimeinen paketti. Haikea olo on, tämä ilo loppui tällä kierroksella tähän. Oli niin mukavaa, että että varmaan joskus osallistun uudestaankin.

Photobucket

Paketista kuoriutui kaikenlaista joulunodotukseen sopivaa, punaista ja kimallusta: peräti kahta eri lankaa, suklaata, servettejä, askartelutarvikkeita, kynttilä, piparimuotti. Unohdinkohan jotain, oli niin runsaasti kaikkea. SUURKIITOKSET; oli aivan ihana! Salainen ystäväni oli nyt sitten Villavaaran Esikko. Jännää että viime viikolla näin unta SNY-vaihdosta ja siitä hetkestä, kun ystävän henkilöllisyys paljastuu. Muistan vielä senkin, ketä veikkailin ystäväkseni, Esikko se ei ollut, mutta jätetään oudot uneni hiukan salaisuuksiksi... :)

Esikko onnistui ilahduttamaan minua ihan täysin jokaisella paketillaan. Toivottavasti itsekin onnistuin ilahduttamaan omaa ystävääni. Ainakin pakettien suunnittelu ja lankojen hiplailu kaupassa oli tosi kivaa. Esikon lankavalinnat osuivat kohdalleen myös Pikkupuffan kohdalla. Eilisiltana avattuamme paketin, neiti leikki kerillä pitkin iltaa ja erityisesti punaisia glitter-Sisu keriä painoi poskeaan vasten hymisten aaa-aaaa-aaaa. Voiko neulojan tyttäreltä muuta odottaakaan, ei ole omena kauas puusta pudonnut...

Puikot ovat heiluneet kovasti joka ilta viime aikoina. Valmista esiteltäväksi ei vaan ole tullut, kesken on montkytyks juttua. Nyt iski mielenkiintoinen haaste päälle: töissä keksimme tänään ex tempore erään projektin, johon tarvitsemme 14 paria kämmekkäitä. Talkoissa on ainakin yksi muukin henkilö, mutta taitaa olla vielä minuakin kiireisempi, joten asennoidun niin, että ne ovat minun urakkani. Aikaa on runsaasti eli kokonainen viikko. Yksi pari on valmistunut tänään. 13 more to go. Joten hasta la vista, kuulen tutun langan vihellyksen...