Nettisurffailun ja Orkidea-lehdenplaraamisen seurauksena väittäisin uuden vaalean orkideakaunottareni olevan Beallara Tahoma Glacier. Purkissa olleessa lapussa luki kuten niin monessa muussakin Cambria, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Cambria on nykyään vain helppo purkkin lykättävä kauppanimi, eikä "oikeita" cambrioita ole kuin Vuysketeara Cambria, ja niitä taas en usko oikein markettikukkasina myytävän. Vähän sama kuin puutarhamyymälässä taimessa lukisi Pensas. Sen verran olen ehtinyt orkideoihin hurahtaa, että mulle tuollainen nimenmääritys ei riitä. Monesti olen mennyt harhaan, mutta voihan sitä paremman tiedon tullessa vastaan myöntää erehtyneensä ja nimetä kukkansa uudelleen.

Keltainen saa nyt tyytyä kulkemaan nimellä Oncidium. Jokin hybridi se on, mutta kun niitä tuntuu olevan niin miljuuna hiukan saman kaltaista, niin väsähdin etsimään tarkempia tietoja. Ehkä jossain vaiheessa uudelleen. Tahoman ristiäisten myötä innostuin viemään muut orkideani suihkuun. Silläkin uhalla, että Orkideayhdistyksen jäsenyyteni irtisanotaan tai että saan käräjäoikeudelta kiellon ostaa yhtään kukkaa "hellään" huomaani, julkaisen lohduttoman näyn:

Photobucket

Nyt epäilijät ymmärtävät käyttämäni termin "saattohoito". Tuntuu hassulta, että noista suurin osa vielä vuosi sitten kukkivat pitkään ja hartaasti. Uskokaa tai älkää, mutta kun Pikkupuffa syntyi, niin kaksi perhosorkideaa innostui kukkimaan juuri sen sairaalaviikon aikana, ja kukkivat vielä ristiäisten jälkeenkin. Samoin sairaalasta kotiumisen jälkeen ostamaani kolme venuksenkenkää kukkivat kilpaa koko kesän. Nyt on siis tilanne hiukan toinen. Ehkä ne ihan oikeasti vaativat vettä, valoa ja ravinteita? Täytyy nyt aloittaa tekohengitys...

EDIT:
Nyt se on todistettu:
http://www.uusisuomi.fi/viihde/22982-tutkimus-nalkutus-toimii
Joten eiköhän naiset jatketa valitsemallamme tiellä? :) Mutta samalla: Tähänkin oikein kansainväliseen tukimukseen upotettuja dollareita ei sitten olisi voinut käyttää vaikkapa ilmaston suojeluun tai nälänhädän torjumiseen? Voi elämän kevät...