Päivää, että pätkähtää. Olen ymmärtänyt ilmassa olevan blogihiljaisuutta, joten pitääpä ilmoitella olevamme elossa. Olo on kyllä kaikkea muuta kuin eloisa - kiitos alkuyöllä piippaamisen aloittaneen häkävaroittimen. Häkää ei ollut huushollissa (miten voisi olla kun koko ilta on tuuletettu - maalinkäryjä; kai siinä olisi häkäkin älynnyt ulos singahtaa?), mutta patterit vähissä. Ihanaa, olemmekin aina halunneet vaihtaa paristoja klo 1.30. Ja loppuyö tuli nukuttua "sikeästi" yhtä sikeästi nukkuneen Pikkupuffan vieressä - neidillä on kävelyharjoitukset niin alitajunnassa, että treenata pitää unissakin. Mahtavaa, ainakin äidin mielestä.

Tsah. Aika kuluu, eikä paljon valmista tule. Onneksi sentään edes yhdet verhot (tavissuora kappa-salusiiniyhdistelmä, ei viitsi edes kuvata), sekä taannoin ihan tätä varten ostamastani kankaista sohvatyynyt. (Jösses, että voi kestää tehdä töitä, jotka on niin supervaikeat, että saumuroinnit, yksi päärme ja kaksi suoraa saumaa...)

tyynyt

Kuvauspaikkana Ikea-sohvahirvitys. Sita oikeaa sohvaa kun ei löydy, vaikka kuinka on haku päällä. Unelmadeittini kun on yksinkertainen mutta tyylikäs, näyttävä mutta edullinen, väriltään tylsä - mieluiten ruskea (tylsille ihmisille tylsän värinen sohva), sellainen että sopii samalla vanhantehkoisten juttujen ympäröimäksi. Meidän talo kun kuitenkin 40/50-luvulta, ja sen oloisia juttuja olen yrittänyt tänne haalia. Viimeksi ryijyn, laatikollisen kuparipannuja, neljä vanhaa tuolia sekä emalipotan (ei Pikkupuffan käyttöön). Kiitos Huuto.netin mahtavan tarjonnan ja valikoiman; pian meillä alkaa olla tavaraa pienen romukaupan verran. Samoin olemme maalailleet muutamia vanhoja sekä wannabe-vanhoja huonekaluja vanhahtavalla vihreällä. Yhden lypsyjakkaran voisin vielä metsästää, mun kieroutunut mieleni on ihastunut niihin...

Valkoisen Fifin (alias Fifién) piti olla pitkän kypsyttelyn työ, jonka alta tehdään ufoja valmiiksi ja jota väkästetään, kun muuta ei keksitä.

fifie-kesken

Ei sitten ole vissiin viime aikoina ollut muuta tekemistä, lanka alkaa huveta, joten loppu häämöttää vähitellen. Kun vaan keksisi käyttöajan ja -paikan tuolle huiville. Vai meneekö ehkä joskus lahjaksi?