Ainakin melkein. Surkea viime viikon alkupuoli päättyi mukavaan loppuviikkoon: neulovia ystäviä monena päivänä ja iloista puheensorinaa. Ei siinä jaksanut oikein synkistellä. Varsinkin kun kattokin oli juuri saatu puhdistettua lumi- ja jäämassoista.

Tuulia oli siis meillä pitämässä TTS-paitapajaa sekä lauantaina että sunnuntaina. Hauskaa oli niin pajoissa kuin pajojen ulkopuolellakin. Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen; jos ei pajailemaan niin muuten käymään! Samaan syssyyn sain Maj:n järkkäämän ystävänpäivävaihdon paketin emolta itseltään:

Ihana ja oikein mieluinen paketti, kiitos paljon Maj! Tiskirätti, niitä ei voi olla liikaa (muuten joku kaivaa salaisen Wettex-jemman esille, argh), helmiä askarreltavaksi, ihana piparminttusaippua (hoksasin yllättävän varhaisessa vaiheessa, että se ei ole syötäväksi!) sekä suklaata, nam!

Lähdin mukaan Ravelryn  olympialaisneulontatempaukseen, tavoitteena saada vaikkapa jokin ufoutuneista neuleprojekteista päätökseen. Vaikkapa tämä:

Dropsin ohjeella Taideneulottu takki, vai mikä sen nimihirviö olikaan. Jäi kesken 1,5 v sitten edellisen (kesä)olympiaprojektin tiellä. Se muuten valmistui. Tämä löytyi tuolta siis hylättynä ja kisojen alettua laitoin puikot suihkimaan. Parin silmukan ajan. Siinä vaiheessa tein ekan virheen sinänsä helpossa ja loogisessa pitsineuleessa. Ei kiva. Sitten alkoi löyhäkierteinen puuvillasekoitelanka (Novitan maxi) halkeilla. Sitten alkoi puoli kiloa lankaa sylissä ärsyttää. Eli vähän kuin suomalaisurheilijoilla kisoissa kautta aikain: aikaero painaa, lipsuu, ei luista, eksyy reitillä, kisakylässä ei ole kotoista ruisleipää tarjolla, kuntohuippu ei osu kohdalleen, tankkaus ei onnistu ja nesteetkään ei imeydy. Havuja perkele! Nyt on lajinvaihto edessä: tämä projekti puretaan (sellainenkin laji on tarjolla neuleolympialaissa!) ja lanka päätyy vaikka tiskiräteiksi aikanaan. Puoli kiloa tiskirättejä luulisi piisaavan jo meidänkin taloudessa... Kuten joku viisas on todennut: elämä on liian lyhyt, että neuloisi tyhmälankaa tai tyhmäprojekteja.

Viimeistely"osastolla" on muutamia pikkutöitä, kummasti kurjatkin (niin miksi niitä tulee neulottua; jääräpäisyyttään?) neuleet etenevät, kun lähtee mukavassa seurassa kahvilaan neulomaan. Kiitos siis eilisestä kahvituokiosta; punanen ja Koukuttaja! Alkaa vähitellen huveta keskeräisten töiden varasto tällä menolla. Onneksi pian on kesä ja voikin tempaista uuden KYH- tempauksen? Mahtaisko kukaan tänä vuonna lähteä hulluttelemaan? :)