On outo fiilis: ei houkuta eikä puhuttele mikään neulomus. Ehkä tää on se monen kokema neule-plääh. Mikään keskeneräinen ei huutele nimeäni, vaikka ainakin Svärje-takki ja kassi ovat päättelyä/viimeistelyä vaille valmiit. Jotenkin sukattaisi, mutta ei sekään hotsita kun hetki sitten totesin tusanneeni pari tuntia yhtä mallia aivan turhaan; langan väritys hävitti kuvion kokonaan. Siis purkuun. Ei muuten kestänyt samaa paria tuntia kuin neulominen. Huisia; jotain tapahtuu nopeastikin.

Parit sukat tuolla olisi periaatteessa esittelykunnossa, mutta kun sain päähäni Hienon Vision siitä, miten esittelen ne, ja siihen tarvitaan hiukan useampi pari. To-do-listalla on muutamia must-juttuja, mutta niistäkin a) on ohje hukassa b) ei ole juuri oikeanväristä lankaa c) inspiraatio puuttuu muuten. Voi elämän kevät, kun ihmisellä voi olla ongelmia.

Oikeasti ja vakavasti: on olo kuin selkäänsä saaneella koiralla, sen verran hektisiä päiviä menossa töissä. Huomisen kun vielä kestäisi, tekee viikon loma kyllä aika kutaa...