Aamulla väsytti, ja päätin olla tekemättä tänään mitään hyödyllistä (jos lapsen hoitoa ja huoltoa ei lasketa mukaan). Piti kuitenkin päästä tekemään katsantokierros puutarhassa, kun eilen jossain mielenhäiriössä aloin putsaamaan liljapenkkiä.

Tuli aamulenkki öttiäisten perässä.

Photobucket

Siinä sitä on lehtokotilo poikineen, pojanpoikineen, tyttärineen ja ehkä jopa täteineenkin. Ihania kotieläimiä meillä, kunnianhimoisia, sillä yhä ylös yrittää ämpärissä, kuten kuva kertookin. Kuvan ottamisen jälkeen kylvetin heidät hellästi kiehuvalla vedellä. Samoin lajitovereilleen annoin pian naminamiaterian: turkooseja Ferromol-naksuja. Miten noita pikkupiruja voikin olla tontilla noin paljon!?!

Aamulenkille tuli jatkoa, kun kannoin 110l vettä istutuksille, edellisenä iltana kyllä kasteltiin niin kantamalla kuin letkusta suoraan suihkuttamallakin, mutta ei lisä pahaa tee näillä ilmoilla, kun ilma on kuivaa kuin beduiinin tossu. Lopulta päädyin napsimaan muutamia otoksia puutarhastamme, jos vaikka vuosien päästä ei enää muista, millaista voisi olla.

Photobucket

Tässä ylpeydenaiheeni, särkynyt sydän, joka kiittää tekemääni ratkaisua sijoituspaikasta kukkimalla koko sydämestään. Pihajasmikekin tuntuu tykkäävän aamuauringosta.

Photobucket

Huolimatta äärimmäisen laiskasta isäntäväestä ja äärimmäisen laiskasta hoidosta, kärhöissä on kuin onkin nuppuja. Kun vain muistaisi, kumpi kukkii ennemmin, The President vaiko Ville de Lyon.

Photobucket

Samoin köynnösruusu Pohjantähti on kuin onkin tehnyt salaa melkoisen liudan nuppuja; vaikea kuvattava kun nuori ruusuneiti on vielä niin harva kasvultaan, että nuppuja on missä on.

Photobucket

Eihän pionien pitänyt kukkia kuin vasta joskus vuosien päästä?! Nuppuja nuo silti minusta ovat, aika sinnikästä touhua rikkaruohojen joukossa.

Photobucket

Alppiruusu avasi ensimmäiset kukkansa tänään. Kuten lehdistä näkyy, kotieläimemme ovat käyneet aamua-/ilta-aterialla.

Photobucket

Ei taida ruusukvittenikään olla pahoillaan päätymisestään asuinpaikkaansa.

Photobucket

Ensimmäiset mansikat alkavat olla jo pian kypsiä, hih. Ukkomansikkaa tosin, mutta kuitenkin.

Innostuin sitten hiukan jatkamaan liljamaan putsausta ajatuksena "mää-tosta-ihan-vaan-muutaman-kiskaisen". Venähti tuokiolle mittaa 9h, jonka aikana mm. kävin hakemassa muutaman kassillisen kesäkukkia eilispäivän satsin kaveriksi; mm. tuoksupieluksia ja leijonankitoja (kun sai ilman Eero Lehteä, Kyösti Kakkosta ja jopa Toivo Sukaria). Samoin siippa piipahti hakemassa neljä säkillistä multaa... Hommat olivat siis lähinnä sellaisia, joita muissa (=fiksujen ihmisten) puutarhoissa tehtiin pari kuukautta sitten. Mutta Hämeessähän tässä ollaan...

Photobucket

Ruukut kävivät kasvonkohotuksessa, krysanteemeja ja kesäneilikoita.

Photobucket

Ylpeydenaiheeni nro kaksi; aivan uusi: siippa kaiversi rinteeseen yrttipuutarhan! (Arvasi vissiin, että muutoin joutuu jossain rappusilla varomaan noita rehupurkkeja.) Ihanaa! Ylärivissä ruohosipuli, kituva persilja (ei sit olekaan tykännytkään vesiviljelystä), basilika ja minttu. Alarivissä ruohosipuli, kukoistava persilja, oregano ja sitruunamelissa. Ja mikä parasta: tilaa jäi vielä! Mitähän laittais, ainakin tilliä.

Photobucket

Onhan meillä toki muitakin hyötykasveja: maa-artisokkaa tuupattiin rinteeseen ihan huvikseen, saa nähdä mitä tulee. Peruna sen sijaan oli vielä isompi vitsi, mutta tulee sieltäkin muutama tiiti jo pinnalle.

Photobucket

Tämä vanha Turun Naulatehtaan puulaatikko vielä odottelee jotain kivaa ja kesäistä sisäänsä, ans kattoo ny.

Tulihan vähän jotain tuherrettua, jos nyt julkisivulautakunta tai joku muu vastaava ei ihan heti tule antaamaan huomautusta. Katsoin ansainneeni ne lisälöylyt, jotka heittelin luovutettuani Pikkupuffan katsomaan isänsä kanssa EM-jalkapalloa. Nyt muuten ymmärrän, miksi jalkapalloa kutsutaan kuningaspeliksi, sehän on ihan huippua! Ei siksi, että minua henk.koht. kiinnostaisi katsoa, kuinka aikuiset (tai sellaisena itseään pitävät) miehet juoksevat kirjavan nahkakuulan perässä, vaan siksi että ottelut ovat huippuaikaan! Kun illalla Nukkumatti ottaa hoitovastuun lapsesta ja futis miehestä, ei äidin tarvitse kuunnella kummankaan narinaa, vaan saa ihan rauhassa blogata tai vaikka ommella! Huikeeta!

Jouluun on muuten 200 päivää, alkakaas miettiä joululahjoja ettei jää viime tinkaan!