Samma ja Pirjo-Riitta ovat haastaneet minut paljastamaan tuntomerkkejä itsestäni. Joten vihdoinkin jotain.

"Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."

Koko
: Viimeismmässä mittauksessa (n. 5v sitten) pituutta hulppeat 159,5 cm. Oli joskus ihan jopa 160 cm, mutta nyt sitten on todistettu, että kutistuminen on alkanut. Luustonrakenne hintelä ruippi, jonka myötä edes "hyvässä lihassa" ollessani en näytä liian tukevalta. Isäni mukaan kädet on kuin narut joiden päässä on solmut.

Näkö: Lyhyt tukka, tummaksi värjätty, ja joka kerta kampaajalla siihen kaatuu väriä jostain ärhäkämmäksi, voisko tämän päivän käynnillä tullakin vihreää?! Silmälasit, ja aurinkoisilla keleillä piilarit plus arskat; en nimittäin halua arskoja vahvuuksilla.

Vaatetus: Työasuna viime kuukaudet ollut mustat housut ja musta trikoopaita ynnä erinäisiä, eri värisiä neuleita. Se on tämä tätilook, joka painoi äitiysloman jälkeen päälle. Nyt alan palailla wannabe-teini-pissis-lookiini, eli kireisiin farkkuihn ja värikkäisiin (pinkkiä, pinkkiä!) teepaitoihin. Tämä vaatetus on pop myös kotona.

Koristeet ja varusteet: Aina kaulassa (jo noin 5v) magneettikaulakoru, jonka lukko tuppaa aukeilemaan, mutta josta en silti luovu. Syynä usko siihen, että magneeteilla olisi migreeniä ehkäisevä vaikutus. Mene ja tiedä, auttaahan se vesikin kun oikein uskoo. Korvissa on reiät, mutta Pikkupuffan myötä olen luopunut korvisten käytöstä koska a) lapsi tykkää kiskoa niitä pois b) jokaiselle korvisparille käy ennemmin tai myöhemmin jotenkin huonosti. Onneksi reiät pysyvät auki, kun parin viikon välein vähän sorkkii.

Luonne: Tyypillinen oinas: aina tuhat rautaa tulessa ja jokaisen suhteen keskittymisvaikeuksia. Äkkipikainen, mutta nopeasti leppyvä. Tosin vieraille ihmisille en juurikaan pysty suuttumaan pikaistuksissani. Se johtuu ehkä sisällä piilevästä ujoudesta. Kun hiukan tutustun ihmisiin, ujouteni väistyy ja muutun puhekoneeksi. Jonkun mielestä  varmaan juttuni ovat tekopirteitä ja pinnallisia, mutta elämä on mielestäni liian lyhyt siihen, että olla möllötetään vain vakavina tai nyrpeinä. Arjessä pitää olla hjuumoria. Toivon vain, ettei kukaan pahastu huumoristani, sillä tarkoitukseni ei ole tosiaankaan loukata ketään, ei myöskään täällä netissä.

Tsah. Puhekone pääsi näppikselle. Nyt syömään.

Edit-täti iltakäynnillä: Kuten nopeimmat jo ehtivät huomata, olen taas tylsä ihminen enkä jatka haastetta kenellekään tietylle vaan annan jokaiselle vierailijalle oikeuden itsepalveluperiaatteella napata mukaansa. Lisäksi lisätty linkit haastajiin.