Kaikki alkoi siitä, kun sain leimattua loputkin kuvat Jehkottaren leimakuvavaihtoa varten, ja tunsin itseni, ah, kovin energiseksi. Niin energiseksi, että voisi vaikkapa jonkin kortin tuskarrella. Tai vaikkapa kaksi. (Oikeasti mulla on heti ensi viikoksi parin kortin akuutti tarve omaa käyttöä varten.) Hengetkin tuntuivat olevan suht suosiolliset, myös Pikkupuffa, joka nukkui vaunuissa. Aikani tuherreltuani totesin, ettei hommasta tule yhtä korttia enempää, sillä limen- tahi omenanvihreää paperia ei ole ja kunnollinen musta tussikin puuttuu. Siis iltakävely paikalliseen Tiimariin. Ostin kynän. Ja öh. Hiukan muutakin. Loppujen lopuksi aika pieni kasa, jos vertaa ammattilais-shoppailija-bloggaaja-tuttuihin. Ja huom, kasassa on vain yksi leimasin, sillä olen päättänyt, että erinäisiin vaihtoihin osallistumiseni myötä pöydälläni on vuori kuvia, joten yhtään leimasinta en nyt vähään aikaan osta. Ellei sitten ole possuaihe.

ostot2702

Mutta en siis saanut vihreää paperia. Hitsi. Pakko naps-naps-napsutella tilaus jostain. Tällä kertaa lähti Onnenpuuhun. (Finnstamperilta on yksi jo tulossa...)

Aika tyttömäistä bling-blingiä tämän illan kotiutuneet tavarat (kuva ei paljasta selvästi että paperit kaikki kultakoristeisia), alkaa tulla taas sellainen Krissemäinen hömppä vähäx oon ihana -olo. Jee, mutta hömppänä on kiva olla.