Meillä tuntuu olevan koko elämä muutoksen kourissa; ainakin Pikkupuffan osalta. Viikko sitten sunnuntaina neidillä syttyi idealamppu haa, näin tää ryömiminen tapahtuu. Neljä päivää neiti puhisi turhautuneena, kun homma kävi voimille, ja keskiviikkona otti ekat konttausaskelyritykset. Torstaina oli jo vauhti päällä, kumma miten vauhti sen kun kiihtyy, kun näköpiiriin tulee takanedusta (on vakavaa ei-ei-EI-aluetta) ja erityisesti siellä olevat kaikki ihanat pikkuroskakökkäreet.
Viikon aikana havaittua: puu olisi lapselle mieluisaa järsittävää, mutta tuskin sopivaa sapuskaksi muuten.
Viikon havainto kaksi: kaarnan- ja erityisesti muun puunpalan metsästys lapsen suusta on hankalaa.
Viikon havainto kolme: pölynimuri soveltuu olohuoneessa takan viereen ihan näppärästi sisustuselementiksi.

Lisäksi neiti on päättänyt olla iso tyttö, jonka ei tarvitse nukkua aamupäivisin kuin reilu puoli tuntia entisen parituntisen sijasta. Äiti olisi eri mieltä, mutta häneltä ei näköjään kysytä. Ison tytön elämää on myös se, että konttausharjoitukset voi aloittaa aamulla jo klo 5 ja viimeistään 6.30. Tästä äiti olisi erityisen eri mieltä, mutta häneltä ei kysytä tätäkään. Olen siis yrittänyt sopeutua pikku työnantajani oikkuihin zombie-vaiheen kautta. Nyt ehkä hiukan helpottaa. Ehkä.

Olen lepuuttanut hermoja neulomalla, edellisessä postauksessa viittaamiani suitsukkeita ei meillä ollutkaan. Fifini eteni ihan kivan kokoiseksi, kunnes lanka loppui. Isompi saisi olla, joten yritän kaivella pussukoitani jahka kerkeän. Siispä aloitin muutaman uuden työn. Näin moni aloitus olisi varmaan lailla kiellettyä Jenkeissä, jossa kaikkea muutakin kuulemma lailla säädellään. Mutta ei kerrota kenellekään, eihän?

aloitukset

Tässä on siis taas yhdet tsukkaset ja Pikkupuffan Mansikkamaa-takin hiha sekä etu+takakappaleet. Nämä tehdään vauhdilla valmiiksi hauduttamatta marinoimalla. Mansikkamaa-takkia varten hämmästytin itsenikin:

mansikkatilkku

Juu-u, ihan oikein, se on mallitilkku! Kun on erinäisiä sukkia ja lapasia vääntänyt miljuuna kipaletta kolmepuol-puikoilla, piti oikein kokeilla, miltä ohjeen mukainen 4 neulominen näyttäisi. Hyvältä. Tuli jopa ihan mitattua silmukka- ja kerrosmäärät. Mansikkamaa-takki nimittäin tulee omalla ohjeella Käspaikan ohjeistukseen tukeutuen. Johtavana ajatuksena helppoa-neuletta-aivot-narikkaan. Resorit ja napituslistat helmineuletta, muuten sileää, ilman kommenvenkkejä, jotta koolaamani langat pääsevät oikeuksiinsa. Ja ehtii neidin ylle viileiksi kesäpäiväaamuiksi. Silloin, kun mennään jätskille viereiseen perhepuistoon. Eli tulevana kesänä joka päivä, me ei muuta sillon tehdäkään, joten olis neidin paree osata siis kävellä silloin. :)

Akkujen lataantumista auttoi hiukan langan ostelutkin. Huuto.netistä tuli huudettua tammikuussa peräänkuluttamaani Maya-alpakkavillaa (haalari siis tuli valmiiksi, muttä pitihän sitä hankkia lisää kun vastaan tuli, se on niin ihanan pehmeää!). Sekä omenanvihreää ja vanhaaroosaa Novitan Teddyä Cittarin mammuttimarkkinoilta. Oli edullista ja ne on ihan Pikkupuffalle soveltuvat värit. Seliseli. Mutta sit jaksoi tehdä lumityöt ja siivota huushollia. (Olisko siivousfirma kuitenkin tullut halvemmaks?) Lankavaraston laihdutus taitaa jäädä tällä menolla perikunnan ongelmaksi, mutta ehkä siirryn tekemään vähitellen hiukan isompiakin töitä kuin 50-grammaisia sukkia?