Photobucket

Siinä se nyt vihdoinkin on seinällä. Ryijyni. Löytö Huutiksesta, kuinkas muuten. Eihän se tuolla rullalla (mytyssä) lojunutkaan kuin kolme kuukautta. Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa... Nimensä on kuulemma Mirjamin kukka, suunnittelija A. W. Rautio. Vaan osaisko joku kertoa vuosiluvun? Itse en tiennyt edes nimeä, mutta onneksi äitini sen jostain ryijykuvastosta bongasi.

Pitäisi mennä siivoamaan alakerran vessa, seinät on kuin teurastamossa. Siippa päätti silputa sormeaan rälläkällä, vietiin se Pikkupuffan kanssa äsken päivystykseen paikattavaksi. Kai se sieltä pian soittelee kotikyydin tarpeessa. Saisivat paikata hiukan samalla yläpäätä, tasan viikko sitten kävi edellisen kerran lääkärissä: satojen voikukkien kesyttämisestä joku vamma jalassa, joko marssimurtuma taikka joku lievempi rasitusvamma, hoito on vaan kipugeeliä ja särkylääkettä. Ja turha minua syyttää, me Pikkupuffan kanssa päinvastoin yritettiin toppuutella sitä perkausintoa, mutta minkäs teet. No, lääkärikäynti viikossa pitää jos ei mieltä virkeänä niin ainakin elämän sisältörikkaana. Siis koko perheen elämän. Tarttis vissiin ottaa ukkoakin raivelista ja ripustaa sekin seinälle. Huoks.