Muut tekevät suuria päätöksiä ja lupauksia uutena vuonna. Sitten ne rikotaan tammikuussa. Minä olen hiukan erilainen nuori (no, okei onhan se nuori erilainen, jos se on melkein nelikymppinen?), ja teen elokuun alun kunniaksi muutaman ison päätöksen.
  • siivoan ateljeeni
Se on siis työhuoneeni, käytän tuota fiiniä nimeä välillä, jotta tulisi edes hiukan luovempi ja inspiroivampi ja professionaalimpi olo. Oikeasti se on kaaosten esiäiti, vai mitä muuta voi todistaa tosiasia, että Pikkupuffa tuntee huoneen nimellä Aarrehuone? Jos siellä pystyisi töiden alettua vaikkapa niitä töitäkin tekemään vapaan pöydän äärellä.

  • teen joka päivä yhden kortin
Takaraivoa kolkuttaa harmitus: miksi jokin peikko estää korttien kanssa näpräilyn. No, ehkä se peikko liittyy tuohon edellä päättämääni.

  • töiden alettuakin nipistän itselleni joka ilta itsekkäästi sen verran aikaa, että neulon edes kaksi kerrosta jotain neulomusta
Tarvitseeko tätä yhtään perustella?

  • yritän tehdä jotain kuntoni hyväksi joka päivä
Ensin ajattelin, että "kuntoilen joka päivä", mutta realismi palasi kuvioihin. Yrittää kai sentään voin?

  • Yritän olla kaikin puolin parempi ihminen.
Se omatunto, se omatunto...

Enpä tiedä, onko näillä päätöksillä mitään kauaskantoisempia vaikutuksia jälkipolvien elämään. Mutta itse olen kovasti iloinen ja itsekkään onnellinen isoisoisoisäni fiksuun päätökseen muuttaa aikoinaan sukunimensä. Elämä ei nimittäin tuntuisi kovin yksinkertaiselta, kun esittäytyisin XXX Makkarana. Tässäkin blogissa olisin sitten Makkara-Mamma, Pikkupuffa varmaan Prinsessanakki ja siippani HK:n Blöö. Tai no, mitäs vikaa siinä näin grillauskauden aikana oliskaan?