Tulipas eilen postikonttuurissa piipahtaessa ihan sellainen fiilis, että nyt on Joulupukki kyllä ottanut varaslähdön tulevaan sesonkiin, sillä postitäti kiikutti niin nättiä pakettia minulle. Tiesinkyllä odottaa jossain vaiheessa jotain pientä Helmikseltä bongattuani hänen blogilaskurinsa kolmosten suoran. Mutta että jo nyt ja vielä näin iso lähetys. Herranpieksut!

Photobucket

Löytyi kukkasipuleita (oih, kirjokevättähtien olenkin suunnitellut sopivan meidän pihalle!), uutuus-Nallea (himo on ollut, vaikka toteutus ollut harkinta-asteella), ompeluun pientä ja hyödyllistä sekä nam: uutuus-suklaata! Voi kiitos, Helmis! Tulin paketistasi niin kovin iloiseksi, että työn aiheuttamat harmituksetkin hälvenivät tehokkaasti (minulle maanantai on töissä näköjään kesto-kökkö-päivä)!

Lapseni Vauhti-Puffa temmelsi paikalle äidin avatessa pakettia, tutki uteliaana sipulipussin, mutta ei se tainnut tuoksua houkuttelevalle, kun ei päätynyt suuhun vaan lensi lattialle. Nalle-kerän olemassaolokin jäi huomioimatta, kun löytyi tärkein: se suslaati! Sen kanssa olikin kiva temmeltää ympäri olkkaria vähän aikaa. On äidille ihan kiva lisäylläri tutkia aikanaan, että kuinka paljon se patukka on sulanut siellä kääreen sisällä... (Juu, uskokaa tai älkää, mutta sisältö ON yhä syömättä. Juu, saatan olla kipeä, sen verran tänään töistä lähtiessä palelsikin.)

Ai niin. Meinasin olla tänään sporttibeibi. Harkitsin salilla käyntiä, pakkasin kassinkin valmiiksi. Istuin hetken, joten se olo meni ohi. Tämän illan harjoitan rannelihaksia neulomalla jotain.