Välillä totuus koskee. Varsinkin kun sen kuulee kuusivuotiaan heittämänä. Männä viikonloppuna puuhastelin toisessa huoneessa, kun Siippa huuteli jotain. Kun en kuullut, totesi vieressään voileipää mussuttanut Pimu "Se on vanha ryttynen rouva, ei se mitään enää kuulekaan." Byhyy. Siviilisääty meni väärin, mutta muuten neiti varmaan sitten oli oikeassa.

Talvi alkaa olla takanapäin, mutta meillä suunnataan katseita jo seuraaville lumille. Käväistiin nimittäin urheiluliikkeiden -70% alennusmyyntejä penkomassa. Pikkupuffalle löytyi talvikengät, ja yllätys: laskettelumonot! Onhan lapsi ensi talvena "jo" 2,5vee, joten kai silloin voi mäkeen mennä? Täytyy ajoissa aloittaa tehotreenit, jotta varmistetaan paikka maajoukkueessa!

Tosiasiassa monot olivat niin söpöset, että voisin laittaa ne vaikka kirjahyllyyn koristeeksi, vaikka niille ei koskaan oikeaa käyttöä löytyisikään. Mutta neidille tuotti tuskaa, kun joutui sovituksen jälkeen luopumaan poposistaan...

Nyt vanha, ryttyinen rouva kuitenkin painuu pehkuihin potemaan päänsärkyä...