Muut luovat ihania, auringonpaisteisia kesäneuleita. Minä väännän lapasia ja lämpimiä huiveja. Kesä käväisi, joten se takatalvi tulee vielä. Ja pessimisti ei pety.

Photobucket

Pikkasen pääteltävää? Ei onneksi, vaan:

Photobucket

Ensimmäiset nukitetut lapaset alias Rokkolapaset vol 1. Pitänee näyttää niille hiukan silitysrautaa ja prässäyskrottia. Huhun mukainen tehokas prässäys peffan alla illalla telkkarin vieressä ei toimi mulla, koska tapaan maata möhjöttää neuleeni kanssa epämääräisessä asennossa. Lanka sitä kuuluisaa seiskaveikkaa ja puikot 3,5 bambut. Nukat kasasta (selostettu täällä ). Koko härdellin paino 80g. Hyvä puoli tässä työssä oli että lopetuspäitä ei tarvinnut päätellä kovin pitkälle, kun jätti senkin nukaksi. Kätevää. Ihan tuon takia suosittelen kokeilemaan tätä tekniikkaa.

Tämä oli tällainen revittelytyö: ei tarkkaa suunnitelmaa. Ajattelin nautiskella ja olla luova erityisen paljon ajattelematta. Väritys sattumanvaraisesti jne. Äh, ei ollut rentouttavaa. Mun omituinen luonteeni vaatii  työhön tiukan säännönmukaisuuden, geometrisyyden ja symmetrian. Vaikka se sitten vaatisikin vaikean ohjeistuksen. En ole tyytyväinen, pilkut ovat peukalokiilan lisäysten myötä ihan miten sattuu. Katsokaa vaikka:

Photobucket

Rokkolapaset vol 2 kypsyivät mielessä ykkösiä vääntäessä. Ja alku on jo puikoilla, ja väritys mietitty tarkkaan, tästä se lähti:

Photobucket

Ja nyt on kuulkaa ohje ja symmetria laskettu:

Photobucket

Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Photobucket

Ei, tämä ei ole munakenno, vaikka nurja puoli sitä muistuttaakin.

Photobucket

Harmaasta Laura Torellista (jotain sakemannilankaa vyötteen perusteella; 40% mohair, 60% akryyli) Lehmus-huivi, menekki 200g, puikot 5. Ai, miten niin ohjeessa suositellaan pingotusta? Juujuu, tehdään, tehdään...

Keskeneräisten töiden lista tuossa vieressä on lyhentynyt kummasti, sillä keksin tehokkaan konstin: purin lähes atomitasolle useammankin tekeleen. Näppärää. Lankana tosin säilyi, joten varasto ei pienentynyt yhtään. Pinwheel lakkasi olemasta lopullisesti (aiemmin piti purkaa vain virheeseen saakka), toinen Fifi lakkasi puhuttelemasta (raakasilkkilanka tuntui liian tahmealta sormiin), joten kerälle vaan. Mutta jihaa: yksi ufokin valmistui. Keväällä 2006 aloittamani huivi/poncho/mikä-lienee-härpäke on nyt käyttövalmiina. Tosin on vain sellainen kaljasaavin peitto, että luultavasti jopa Pikkupuffa alle 1-vee mielessään häpeää äidin seurassa liikkumista. Joten ensi viikolla vauvakerhotapaamiseen vaan. Kevät herätti itsekritiikittömän ajan pukeutumisen suhteen.