Pari iltaa sitten tuli taas näpräiltyä parit korvikset sekä muutamia silmukkamerkkejä. Osa meni jo kollegalle synttärilahjaksi, joten varasto ei kuitenkaan ole päässyt kertymään liian suureksi. Persikanoranssit simpukankuorihelmet eivät oikein kuvassa pääse oikeuksiinsa.

Pikkupuffa lähti ilta- ja yökylään sukulaisia moikkaamaan isänsä kanssa, joten äidillä ei tänään ollut mikään kiire töistä kotiin. Ja kun keskikaupungilla on muitakin asioita, voi ihan hyvin piipahtaa tutkimassa kirppareita, kirjakauppojen alehyllyjä ja halpiskauppoja. Tämän seurauksena voin ylpeänä esitellä: jopa minussa on satunnaisesti järjestelmällisyyden piirteitä!

Noh, onhan noita helmiä hiukan jo kertynyt. Ihan tämän takia oikeasti yritin vastustella helmeilyhurahdusta vastaan...

Mutta uuden Helmityöt-kirjani alussa oli merkittävää tietoa meille alkuhurahdukseen juuttuneille helmeilykeltanokille: "Kun aloitat helmitöiden harrastamisen, huomaat taitojesi lisääntyessä myös helmivarastosi kasvavan hyvin nopeasti. Älä koskaan arastele ostaa kauniita helmiä, vaikka et vielä ostohetkellä tietäisikään mitä aiot niistä valmistaa. Hyvät ideat ja tekemisentarve tulevat joskus ihan yllättäen, ja silloin on hyvä, että sinulla on kotona laaja valikoima kauniita helmiä." Nih. Olen saanut ihan kirjallisuudesta synninpäästön... Nyt odotellaan sitä yllättäen tulevaan ideaa ja tekemisentarvetta. Ja jotta se olisi yllättävä, asetan Shakespeare-merkkisen helmilokerikkoni sängyn alle odottamaan. Mikäli ne jäisivät pöydälle ideoiden tulo ei olisi yllätys; ymmärtänette varmaan mitä tarkoitan. Toisaalta Pikkupuffan kotiutuessa myöskään Shakespearien avautuminen pitkin lattioita ei sekään olisi yllätys...

Yllätyksiä odotellessa taidan ommella Pikkupuffalle muutamat lakanat, neiti on vallan hurmaantunut Hello Kittyyn, kukkiin sekä pupuihin, joten niitä siis sänkyynkin!