Ah, kevät. Tanja ja Rölli palaavat sittenkin yhteen. Ikellä on kevättä varmaan myös rinnassaan. Mutta ei niin hyvää ettei huonoakin. Tajusin eilen, että olen tosiaan se Suomen toinen naispuolinen immeinen, joka EI ole saanut Ikeltä tekstareita. Tiedän syynkin, havaitsin sen eilen käydessäni kaupungilla. Huuleni olivat aivan korppuna, koska niistä noin 17 huulirasvastani ei yksikään ollut mukana.

Päätin korjata tilanteen ja tuskarrella itselleni huulirasvakotelon virkkaamalla. Tein ekan ja vielä toisenkin. Nimesin ne Tötsiksi. Kolmaskin Tötsä alkoi muodostua, mutta pistin sen tänä aamuna uuteen uskoon, huomattuani, että se kaipaa rinnalleen kännykkäkoteloa.

totsat

Sininen on eka Tötsä ja valkoinen versio kaksi, kumpikin saa vielä napin kiinnityssysteemiksi sekä avainrenkaan, jotta saan sen roikkumaan avainnippuuni. Vaaleanpunainen, keskeneräinen on Tötsän ja kännykkäpussin pyhä yhteenliittymä alias Isosisko-ja-pikkusisko. Väri aikaansaa minussa Krissemäisen vähäks-oon-ihana-olon, joten sieluni silmin jo näen siinä roikkumassa helmiä. Pitääkö mun tosiaan antaa periksi, ja höyrähtää vielä helmiaskarteluunkin. (Olin ajatellut antaa muiden hoitaa sen lajin ja vain ihailla muiden hienoja aikaansaannoksia). Voi harmi. Pitää varmaan mennä napsuttelemaan helmikauppaan.