Noin. Nyt se on tehty. Palattu töihin. Kyllä se vähän kipeää teki: niin fyysisesti - migreeni ja niskasärky iskivät kuin henkisestikin - sydäntä särki jättää Pikkupuffa kotiin hoitotädin kanssa. Tilanteen pelasti se tosiasia, että hoitotätimme kahden ekan päivän ajan on ihana NeitiM, superkiva nuorinainen, josta Pikkupuffa on tykännyt koko ikänsä (olemme tuttuja muista yhteyksistä). Alkuun ihastuksen herättivät NeitiM:n kaulaketju ja ihanat punaiset kynnet -junttiäidillä kun ei sellaisia ole. Nykyään tuntuu yhteispeli sujuvan muutoinkin. Terveiset ja kiitokset vain NeitiM:lle ja äidilleen, jos sattuvat blogia lukemaan.

Pehmeän laskun töihin tein: vain kolmisen tuntia tänään fyysisesti läsnä työpaikalla, illalla teen kotona suunnitteluhommia. Ehti siinäkin ajassa jo hiukan koneita ropaamaan (ja niitä kiroamaan), huomenna sitten jatkuu. Rankempaa taisi kuitenkin olla sittenkin Pikkupuffalla: tyhmä äiti päätti tänään olevan yksien päikkäreiden päivä ja kun äiti töistä palasi lastaan nukuttamaan, lapsiparka vain huokaisi ja sammui sänkyynsä saman tien. Reilu kolme tuntia vierähti Nukkumatin seurassa. Unilaiva toi juuri takaisin, joten äitiä viedään. Illemmalla jotain neuleista...