Kävin lenkillä. Kolme kilsaa. Vautsikka, tällä menolla ehdin juosta jopa kympin tämän vuoden aikana. Aikaa meni vajaat 20minsaa, maksimisyke käväisi 172:ssa, keskisykkeestä ei tietoa, koska Pikkupuffa tutki sykemittaria aterioidessaan ja sen jälkeen ei ole tarkkaa tietoa missä koko mittari edes on.

Matkan aikana olo vaihteli loistavasta megakettuuntuneeseen.
Positiivista: yleisfiilis, syysilma keuhkoissa tuntui vanhalta tutulta ja hetken aikaa muukin tuntui vanhalta tutulta.
Negatiivista: mietintä, miks edellisestä kerrasta on kulunut 4,5kk; mietintä, onko joka kerta aloittaminen yhtä vaikeaa; mietintä, miks kaikki toimintani (myös liikunta) pitää olla ennakolta suunniteltua ja kuitenkin suunnitelmallisuuden astuessa kuvioihin kaikki suunnitelmien noudattaminen muuttuu niin hitsin hankalaksi. Olenko mä seko vai olenko mä vaan seko?