Resorin Tupuna haastoi minut paljastamaan omituisuuksiani.


Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä , jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Haa, tää on oikeasti hauska. (Toisin kuin tosiasia, että läppärin kosketushiiri on syvältä. Eilisiltana tämän saman postauksen jo yritin kirjoittaa, mutta eikös se reagoinut hihanreunaan ja sulki koko mokoman selaimen…)

Siis minähän olen ihan kokonaisuutena omituinen, mutta kai jotain tapoja erikseenkin löytyy.

1. Nuppineulani pitää olla neulatyynyssä ryhmiteltyinä väreittäin ryhmiksi, ja ryhmät vielä järjestyksessä vaaleasta tummempaan. Ei mitään haittaa vaikka pommi olisi räjähtänyt huoneessa muuten tai pöydällä ompelutilaa olisi noin kolme neliösenttimetriä, kunhan neulat ovat järjestyksessä!

2. Syön nautiskellen Aurajuustoa. Mutta en sivistyneesti muun ruuan seassa vaan brutaalisti haarukalla suoraan paketista. Mitä rankempi on päivä ollut, sitä nopeammin heilahtaa puoli paketillista kiduksiin. Aah, miten makuhermoja kutkuttavaa. Aah, miten syntisen rasvaista.

3. Autollani on nimi. (Tämä on siipan havaitsema omituisuus. Tosin itse olen huomannut varsin monen naisautoilijan nimeävän kulkupelinsä.) Ihan yhteisen taipaleemme alusta asti hän on ollut Kaunotar. Tai Tyttöauto, punainen kun on.

4. Ripustaessani Pikkupuffan vaatteita kuivaustelineelle, järjestys on selvä ja tarkka. Vaippapyykistä ensin harsot kaksinkerroin taitettuina; ja nimenomaan kankaan kutomissuuntaan nähden pitkittäin. Vierekkäisille naruille roikkumaan, samoin päin. Silloin rivi on suora ja siisti ja viereen mahtuu siisti rivi lisäimuja kuivumaan. Vaatepyykin osalta ensin ripustetaan vierekkäin kaikki bodyt, sitten paidat, sitten housut. Kuulostaa ihan kuin mä olisin järjestelmällinen ihminen? Phah. NOT.

5. Olen kilpailuhenkinen, välillä liiaksikin. Onneksi osaan tarpeen tullen kilpailla itseni kanssa, tai edes kätkeä naapurin kanssa kilpailemisen… Eräs tuttava taannoin sanoi minun kilpailevan vaikka varjoni kanssa jos ei muuta vastustajaa löydy. Lapsen myötä tämä on hiukan vähentynyt. Luulisin.

Seuraavaksi haastan omituisuuksia kertoilemaan

Punasen
Mursuliinan
Katjaiin
Maman ja
Mrs. Marplen