Onni, epäonni, onnettomuus, onnellisuus. Onpa saman sanan ympärille kietoutunut monenlaista sisältöä. Ja suurimman osan olen tullut viime päivinä kohdanneeksi, tavalla tai toisella.

Eilen oli onni onnettomuudessa. Olimme Pikkupuffan kanssa ottamassa pulkkaa talomme seinustalta, kun ylhäältä alkoi kuulua jytinää. Ja juuri kun nostin katseeni, läiskähti jyrkältä mansardikaton reunalta lumipläjäys, minnekäs muualle kuin suoraan päähäni. Luulin, että vain Disneyn piirretyissä voi käydä näin, mutta kyllä näköjään todellisuudessakin. Lumi oli pehmeää, mutta kylmää ja märkää, roiskuipa sitä hieman Pikkupuffankin päälle. Mutta isot jääklimpit (joita myöhemmin näin irtoilleen talon toisella puolella) puuttuivat. Pikkupuffakaan ei pahemmin pelästynyt kuin vasta äidin puistellessa maanisesti lunta toppatakin hartioilta. Vasta myöhemmin tulin ajatelleeksi, miten huonosti olisi voinut käydä, jos sieltä olisi tullut kunnon jääklimppi tai jokin vieressä roikkuneista terävstä jääpuikoista. Onneksi olivat suojelusenkelit paikalla.

Tänään oli kunnon epäonnihärdelli töissä. Kun ensimmäisen kerran 12 vuoden aikana unohdan vastuullani olevan avainnipun vajaaksi vartiksi erääseen sisäoveen, eikös joku teinikriminaali päätä sen pölliä. Itselläni oli aikamoisen syyllinen olo, kun mietin, kuinka monta abloy-lukkoa (kaikki ison talon ulko- ja sisäovet siis) saadaan sarjoittaa uusiksi, kun olen niin hutiloinut.  Pari tuntia oli epävarmuutta ilmassa, kunnes avaimet löytyivät erään vessan roskiksesta. Kaulalenkki ja siinä ollut huulirasvapidike sentään oli hävitetty; olivathan ne sen verran tunnettu tavaramerkkini. Mielessä on pyörineet muutamat tanat ja keleet, kun taas sai todeta, että kaikki mikä ei ole lattiaan ruuvattu, lähtee kävelemään. Onni sentään, että itse avainnippu löytyi.

Rouva Fortuna harvemmin on minulle suosiollinen, vaan Lankahamstereiden ylidiktaattorin Kristelin arvonnassapa sain kakkospalkinnon, ja tänään hain sen postista. Ja voi hyvä ihme, mitä kaikkea ihanaa! Yli puoli kiloa ihanuuksia; Pikkupuffakin kommentoi kuvatessani lankoja: ooh... On silkkivillaa, on wool cottonia, on vaikka mitä. Sanoinko jo, että nämä ovat ihanuuksia? Nämä saivat tänään mieleni tosi onnelliseksi kaiken cacca-fiiliksen jälkeen. Suurkiitokset Kristel!!!

Onnellinen olo tuli myös, kun kaksi viikkoa Interweave Knitsin kevätnumeroa postista odottaneena sain sen: löytyi pöydältämme. Siellä se lojui kaikkien muiden lehtien seassa orpona ja ujona; oli kai tullut ollessani reissussa toissa viikolla. Eikä kai nyt voi odottaa, että siippa voisi kertoa sillä aikaa tulleista posteistani...

Muutama päivä sitten tein kirppariltakin lehtilöytöjä edulliseen hintaan. Taidan pitää lehtienlukuillan.

PS. Kummitukset kiertoon -osanottajat: laitan tänä iltana postia, hihkaiskaa, jos postia ei ilmesty aamuun mennessä!