Tänään piti olla hyvä päivä ("tänään" tarkoittaa siis tuota juuri päättynyttä vuorokautta, jota yhä elän nukahtamiseeni asti). Tänään piti olla edes normi päivä. Tänään piti rentoutua, nauttia vapaapäivästä (töistä lomaa), touhuta ihan normiasioita ja tietenkin neuloa, paljon.

Eilisiltana tupsahti vieraita. Tuntia myöhemmin alkoi Poitsu puhua norjaa vessanpöntön kanssa. Puoli kolmelta heräsin vieressäni nukkuneen Pimun oireiluun. Siippa kaatui puolikuolleena petiin iltapäivällä. Tänään olen siis ollut kotisairaanhoitaja ja kotiäiti ja neljän yksinhuoltaja. Aamulla vieraat muuten lähtivät aika vikkelästi vatsatautia pakoon...

Itse en ole sairastanut; enää. Kokeilin kyseistä pöpöä jo reissussa ollessamme viime viikonloppuna, eikä ollut kivaa, joten päätin nyt pysyä terveiden kirjoissa. Saman totesi Pikkupuffa. Vilkasta 1v7kk on muuten aika vaikeaa leikkimään ja touhuamaan hiljaa, jotta kolme muuta saisi nukkua.

Noh, kaipa se tästä. Tällainen tautipommi on kuitenkin aika hyvä kriisintestauskoe; onko riittävästi pyyhkeitä nopeasti saatavilla, ämpäreitä tyhjinä, reitit vessaan riittävän tyhjät tavaroista, kotona juotavaa riittävästi. Läpäisimme ensimmäisen testipäivän arvosanalla tyydyttävä. Huomenna käsitöitä, edes hiukan enemmän.

Niin, ja tämän perusteella voinemme päätellä, että arvontapalkinnot odottavat yhä postittamistaan. Hitaasti hyvä tulee.