Todella keväisen (lue: kylmä tuuli ja räntää vihloi vaakasuorassa) aamun jälkeen aurinko näyttäytyi ja silloin se tapahtui. Ihan kuin mihin tahansa luonnonelukkaan: minuun iski juoksuaika! Kun ikää eilen pyörähti mittariin taas yksi masentava vuosi lisää, mietin että tarttiskohan tehdä jotain. Jos vaikka jaksais juosta jolkottaa muutaman kilometrin lenkin. Liikunta kun ei viime aikoina ole ollut harrastukseni. Tai no: kävinhän tammikuun 5. päivä jumpassa. Ja 8.1. ja 4.2.  hiihtämässä. Aika kovaa treenausta - NOT. Kun Pikkupuffa vietti isin kanssa laatuaikaa alkuillasta, äiti etsi lipastojen, laatikkojen ja komeroiden perältä hiukan teryleeniä ylleen, veti popot jalkaansa ja vietti seuraavat 19.12 min homppelehtien kuin hirvi pitkin katuja. Huomenna iskee DOMS (delayed onset muscle soreness); takuuvarmasti. En nimittäin juonut palautusjuomaa enkä ottanut muutakaan touppinkia. Ihan luomuna vaan. Mutta olis pitänyt ostaa kaupasta päivällä mustikkasoppaa.

Ensimmäiset 30s (okei: 10s) meno maittoi ja askel tuntui suorastaan lennokkaalta; kuin vanhojen hyvien aikojen lenkeillä. Those were the days, my friend... Seuraavien puuskutuksen kuormittamien minuuttien aikana tuli mietittyä, miten kaukaiselta tuntuivatkaan muutamat elämäni liikunnalliset virstanpylväät. Kaukana on aika, jolloin vaellettiin maaliin kahdella täysmaratonilla - kahden kuukauden välein. Kaukana on aika, jolloin Jällivaaran tuntureilla ja malmikaivoksessakin startattiin kisaan 5 kertaa 29 tunnin sisällä. Kaukana on aika, jolloin Alcudiassa tehtiin 20 aktiivisen treenitunnin viikkoa, ja loppuaika oltiin tankkaamassa taikka nukkumassa. Kaukana on aika, jolloin hauiksia varten popsittiin iltapalaksi Ehrmann-rahkasörsseliä ja kolmesti viikossa ennen töihin menoa klo 6.30 kesytettiin rautaa HST-treeniohjelmalla - eikä tehnyt edes tiukkaa (ja tuloksena oli kauniit tyttö-hauikset!). Kaukana on aika, jolloin kiivettiin Lahden Suurmäen  rappusia (alaosassa on niitä 270 kpl) ylös-alas ja seuraava viikko alakroppa tutisi kuin kännisellä ankalla (olo normalisoitui sopivasti juuri seuraavaksi treeniksi). Kaukana on aika, jolloin kevään pyörälenkkikausi aloitettiin kevyellä pikkulenkillä Vesijärven ympäri - 79km. Ja paljon muutakin hullua ja muuten muistelemisen arvoista. Mutta hei. Miten niistä loppujen lopuksi ei taidakaan olla niin kovin paljon aikaa. Aika monet näistä kun ovat kalenteriin piirrettyjä virallisen veteraanisarjalaisuuden aikaan. Kummasti se (ajan)juoksu hidastuu sohvannurkassa.

Huoh. Se taitaa olla taktiikkapalaverin aika saunannurkassa. Mukana Me, Myself and I. Ehkä blogikuvaukseeni ilmestyy vielä joskus maininta sporttihörhöilyä.

EDIT. Keskisyke oli 159, maksimi pöytätasaisella reitillä 164. Matkalla paloi 145 kcal, joista rasvan osuus oli 30%. Ihunaa, ehkä mulle nyt sopii pienempi housukoko? Eihän teistä kukaan olisi voinut elää ilman näitä yksityiskohtia?