Lähtökohta oli tämä.

Oikealla mallitilkku Mambosta (joo, itsekin oikein hämmästyin!) ja into aloittaa Mario-Myssy. Vasemmalla siisti ja järjestelmällinen sukkapuikkokokoelmani, josta en siis ikinä löydä sitä tarvitsemaani settiä helposti. Siipan ratkaisu: "osta lisää puikkoja, niin ei tarvitse etsiä" Juupa, ja varastohan muuttuu sillä menetelmällä hallittavammaksi?

Oma ratkaisu, ja tätä on kuulkaa suunniteltu, odotettu ja synnytetty pitempään kuin Pikkupuffaakaan aikoinaan. Blogimaailmassakin on vilahdellut viime aikoina tosi kauniita puikkopusseja, mutta ongelmani oli, että halusin salkun. Tai siis kansiomallisen säilyttimen. Vuoden päivät tätä siis suunnittelin ja tuon ylimmän kuvan tilanteessa paloi käämit ja pistin ompelukoneen surisemaan.

Tulos:

Salkunmallinen, keskeltä taittuva, puikkokotelo 18 puikkosetille (tosin omistan 20 settiä, ja tarvetta olisi hankkia ehkä vieläkin muutama...), vahvistettu vanulla ja pahvilla, kiinnitys tarroilla, luisumisläpät, muovitaskut kokolappuja varten (koska a) kirjonta vaikutti liian työläältä ja hitaalta menetelmältä ja b) luultavasti siirtelen settejä eri paikkoihin...) sekä pisteenä i:n päällä: Teisalta Lämmin ajatus -vaihdossa saamani virkattu sydän. Nyt se ei huku joulukoristeiden joukkoon vaan saan ihailla sitä jokapäiväisessä käytössä.

Ideaani olen täysin tyytyväinen, mutta työnjälki mättää muutamien virhearviointien takia. Kirjataanpa nyt itsellekin muistiin, sillä 26 pyöröpuikot (ja niitäkin tarvittaisiin lisää!) kaipaavat omaa koteloaan:

  • pehmustevanun paksuus vaikuttaa salkun taittuvuuteen ja kiinnitystarrojen sijoittamiseen
  • kovikepahvi (tms matsku) voisi olla molemmissa puoliskoissa
  • muovitaskuliuskan ompeluun kehitettävä uusi systeemi, sillä se kupruilee liikaa loppureunassa

No, nyt tuli semmoinen melkein järjestelmällinen olo, joten mitähän neulois? Pipoja, kesäpuseroita? Ufoja valmiiksi?