Ongelma: ensi viikon lauantain vaatetus.

Mikäli en ole tullut koskaan kertoneeksi, vihaan tavoiteorientoitunutta vaatteiden ostoa. Spontaani alennusmyyntishoppailu tai kirpparihörhöily kyllä onnistuu ilman suurempia tuskia. Mutta auta armias, jos pitää mennä kauppaan tavoitteena löytää tietty vaate tiettyyn tarkoitukseen. Ei löydy mielikuvan tyyppistä, tai sen väristä, tai minun kokoani, tai ainakaan se ei sitten istu tälle ongelmavartalolle. Argh ja äh ja puh. Sovituskopit on syvältä.

Toissapäivänä heräsin karuun todellisuuteen: viimeisenä työpäivänä ei sittenkään ole soveliasta singahtaa duuniin samoissa mustissa housuissa ja teepaidassa kuin pitkin kevättä. Ja nytkö sitten pitäisi vaellella päkiät rakoille etsien jotain sopivaa klenninkiä, voi ei. Yhdet uusista kengistäni alkoivat tänään ratkoa ongelmaa puolestani. Muutaman kerran käytetty kesämekko soveltunee pariksi, yläosaan vain pitäisi saada jotain kenkien kanssa sopivaa. Taasko päädyn ostoskierroksen välttämättömyyteen. Ellen sitten ..... neulo jotain! Aikaahan on ruhtinaalliset 8 vuorokautta! Lankaa, lankaa, vihreää lankaa. Varastoni osoittaa olevansa vajavainen, kaikkia lankoja on surkean pienet erät. Saisiko reilusta 400 metristä huivin? Kaksi potentiaalista ehdokasta: ohut, ihana, mutta hiukan liian tumma Mokkasukka sekä ihana, aivan täydellisen sävyinen mutta paksu Super Tajmahal. Nyt saan tinkiä jostain, ja päädyn vääntämään Lehmus-huivia reteesti seiskan puikoilla. Ainakin etenee. Mutta eteneekö oikealla tavalla.

P5212843.jpg

Tänään on siis vaihteen vuoksi neulottu! Oli tarkoitus viimeistellä kolme kesätoppia tytöille, mutta päädyin maanisesti väkertämään hihaa omaan takkiini. Ja kaikki on siis yhä kesken, kun illalla Lehmus kiilasi edelle. Saapa nähdä, ryntäänkö bileisiin puikot vielä huivin reunassa roikkuen...