Viikonloppu meidän taloudessa sujui hektisessä biletysmeiningissä: eilen vietettiin Poitsun 6v-synttäreitä. Perinteiseen tapaan kestitsin koko konkkaronkan, tulivathan kaukaisimmat vieraat parin tunnin ajomatkan päästä ja nälkäisellä vatsalla ei ole kiva juhlia yhtään mitään. Ensin janssoninkiusausta/kasviskiusausta, höyrytettyjä kasviksia ja tuoresalaattia. Kahvin kanssa makeita herkkuja. Blogiani pitempään seurailleet muistanevat minun olevan täytekakkujen kanssa ei-yhteensopiva? Olen kuitenkin äärimmäisen jääräpäinen (yllätys oinaan tähtimerkeissä syntyneen kohdalla?) enkä suostu antamaan periksi, että minä en saisi aikaan syötävää täykkäriä. Niinpä Mein Kampf käydään säännönmukaisesti kolmesti vuodessa, ja ehkäpä nyt olen vihdoinkin löytänyt itselleni ja vanhalle uunilleni sopivan toimintatavan. Laitetaanpa itselle muistiin, niin varhaisdementikkona saan lukea itse, miten toimia kun Pikkupuffan seuraava kakku pitää taikoa.

LEVYKAKKU PUFFALANDIAN TYYLIIN

2x 6munan peruskakkupohjaa uunipellillä

Leikkaa levyt jaolla 2/3 + 1/3 ja aseta kokoamisvaiheessa nuo pienemmät palat yhdessä kakun keskimmäiseksi kerrokseksi.

TÄYTE:

• ½ l kermaa vaahdotettuna

• iso purkki rahkaa

• ½-1 dl sokeria

• hilloa (mansikka-, omena- tms)

• 1-2 dl puolukoita + 1dl sokeria

KOSTUTUS: omena+appelsiinimehusekoitus

Sekoita kermavaahto, rahka ja sokeri. Levitä sitä kerros ekalle kostutetulle pohjalle ja päälle ohut hillokerros. Toista täytekerrosta varten ota osa kerma-rahka-sokeri-seoksesta ja sekoita siihen  jäiset puolukat ja sokeri, levitä kostutetulle pohjalle (tämä oli se kaksiosainen). Kerma-rahka-sokeri-seosta pitäisi olla vielä niin paljon, että se riittää kakun päälle, niin erillistä kermavaahtoa ei tarvita. Koristele henkien puhuttelun mukaan.

Poitsu sai kivoja lahjoja ja lapsilla oli hauskaa, porukka tosin oli tyttöpainotteinen... Minun kannaltani paras lahja oli se, jonka noudin postista itselleni jo perjantai-illalla. Osallistuin Ravelryssä erääseen Kaheliin vaihtoon ja parikseni osunut Pirren oli lähettänyt paketin. Olihan ihana! Olihan Kaheli! Olihan ihanan kaheli! (Ulkopuolisille tiedoksi, että sana kaheli viittaa tässä tapauksessa vaihdon taustalla olevaan keskusteluryhmään eikä ole tässä yhteydessä mitenkään negatiivinen ilmaus; päinvastoin.) Oli niin pinkkiä, niin pinkkiä. Oli niin minun näköiseni paketti. Pinkki pipo ja lisää samaa lankaa, pinkki muistitaulu ja hupsuttelukynä. Polkkakarkkeja ja Novitan uutuuslankoja. Oih! <3 Kiitos Pirren!

Pakkaset ovat laskeneet kunnolla, mutta meillä ei ulkoilla. Pikkupuffa on torstaina alkaneen kuumeflunssan (jossa ei ollutkaan mitään bakteeriperäistä aiheuttajaa - onneksi) yhä toipilas, ja meillä otetaan nyt iisisti. Rasmus-nalle ja Muumit ovat pop, ihan äidinkin mielestä. Nyt on ruoka vähitellen alkanut maistua, kolme päivää mentiinkin pelkällä pillis-vesi-blandis (eli omena-appelsiinimehu) -menulla.

Pakkaslukemien laskemisen myötä on ilmennyt yksi huono juttu:

Nättejä joo, mutta merkki siitä, että kaikki ei katossa ole ihan ok. Rakennusvirhe ilmeisesti? Tietää lähiaikoina kiukkuisia puhelinsoittoja ja luultavasti kesällä remppoja. Nyt en jaksa kuitenkaan miettiä moisia vaan liityn Rasmus-nallen ja Pikkupuffan seuraan mukanani polvisukankutimet! Ciao!

Korttiharrastus on ollut viime ajat hiukan jäissä. Tai voi olla ollut ihan lumihangessakin. Joka tapauksessa sain nettiystäviltäni hiukan apua asiassa ja asetin saman tien itselleni kahden kortin kokoisen Pakon. Pakkohan on paras muusa. Niinpä Pikkupuffa sai lähettää papalleen synttärikortin:

Samoin tällainen on lähdössä eräälle henkilölle tämän päivän aikana: (Pahoittelen kuvien heikkoa tasoa; mahtaisko mikään taho järjestää kiiltavien kohteiden kuvauskurssia?)

Keskiviikon Hesan neulemiitin kunniaksi korkkasin uuden sukkamallin: Jaywalker (RAV-ohje). En yleensä kauheasti esittele keskeneräisiä töitä, mutta nyt on ihan pakko, sillä se sopii kuin nakutettu tähän omaan Sukka-puffa-lankaani (väri: Antiikkiaarre).

Nyt onkin neulomisaikaa, sillä Pikkupuffa sairastui eilen aamulla ja vaatii äidin olevan vieressä - vaikka sukankutimen kera. Kuumetta oli koko eilisen päivän 39 astetta ja kurkkukipua ja polvisärkyä. Lääkärisetä (joka oli varmaan maailman ihanin lapsipotilaille, mm. Muumiekspertti ja muutenkin <3) antoi labralähetteen, jonka menemme pian käyttämään. Lepo, mehut ja äidinsyli ne tuntuvat kuitenkin auttavan kaikkein parhaiten. Kun todella harvoin sairastaa, niin tuntuu silloin niin perin kurjalta olo - niin lapsella itsellään kuin äidilläkin.

EDIT: tässäkin saa näpräillä; HTML-koodin kanssa: mihin ihmeeseen on hävinnyt blogistani otsikko?! Sinä, joka sen lainasit, palauta kiitos! ;D

EDIT2&3: kokeillaanpa tällä pohjalla. En yhtään muistan keneltä tämän pohjan olen bongannut; kunniaa ja mainetta heti hänelle, kun asia selviää! Oman koneen Mozilla ja IE näyttävät sivun ihan ok, mutta raportoikaa mielellään, jos muualla sivuni tökkii! Kiitos.

Jossa kaikilla oli niiiiin mukavaa. Paitsi että minä pääsin olemaan mukana. Siis missäkö? No neuletapaamisessa Helsingissä!

Kaukaa tulleiden neulojavieraiden kunniaksi hesalaiset järjestivät ylimääräisen "miitin", ja tuumasin, että olisipa minunkin korkea aika piipahtaa tuttavia moikkaamassa. Pikkupuffan saataisiin lisäksi samalla tehtyä junamatkaseikkailu. Tuumasta siis toimeen. Junaan ja matkaan. Pikkupuffa tykkäsi matkustaa, varsinki kun konduktöörisedällä oli antaa hänelle oma lippu. Matkasta vei hieman hohtoa se, kun tyhmä äiti ei antanut seistä junanpenkillä. :( Isi huolehti kotimatkasta, joten äiti sai jäädä humputtelemaan Isoon Kaupunkiin.

Ennen miitin alkua piti käydä ostamassa itselle matkamuistoja, eikö niin aina tehdä matkustellessa? Sain seurakseni muutaman kaupunkia paremman tuntevan ja suuntasimme lankakauppa Menitaan. Ja sen jälkeen kirjakauppa Hobboksiin. Mukaan tarttui lähinnä sukkalankaa, sukkalankaa ja sukkalanka. Hieman myös Novitan uutuuksia tiskirättikokeiluun ja sukiksi. Ja kruununa: elämäni ensimmäinen Ilulainen lanka: ihana silkkimerinohuivilanka Sakura! Enää ei ole Ilun kokoista aukkoa tämän neulojan yleissivistyksessä.

Sitten itse miittiin. Piti saada hengen ravinnon; neulomisen ja noin 40 neulojaystävän seuran, lisäksi myös ruumiin ravintoa, mutta Cafe Ursulassa istuessa tuo ei ollut ongelma. Ilta loppui siihen, että cafe oli sulkeutumassa ja kotijuna kutsui matkaansa. Mutta tällainen matka pitää kokea uudestaan!

Ja kuvakavalkadia. Ensin niitä lankoja:

Ja kirjoja; jospas taas ensi kesänä värjäilisi ja saisi ompelukärpäsen puraisunkin uudelleen.

Neulemiitti kuvina:

Langat, teekannu ja ketsuppipullot sopivat oikein hyvin toinen toistensa seuraan.

Ruokaa oli todistettavasti saatavilla.

Uutta muotiakin kehiteltiin.

Mutta mitä lankaa tää on?!

Kiitos <3 ystävät <3  seurasta, nähdään taas keväämmällä!

Meillä asuu urheilijaneito, joka (äidin mielestä) tarvitsi laskettelurinteeseen kypäränsä alle lämpimän kaulurihupun.

Onneksi valmistui jo heti tammikuun alussa, niin päästiin rinteeseen opettelemaan ennen kuin viime viikkojen pakkaset iskivät otteensa. Malli oma, neidin päähän neljästi sovitettu, neljästi purettu ja neulottu. Lankana 75g 100% merinovillaa Colourmartilta, puikot 3,5 bambusukkikset. Lanka on säikeisyytensä vuoksi alkuun kurjaa neuloa, mutta kun tottuu, on se se väärtti: ihanan pehmeää, positiivisessa mielessä puuvillan tuntuista! Ei takuulla kutita! Eipä ihme, että Pikkupuffa haluaa tätä myssyä pitää muulloinkin kuin mäessä treenatessa.

Treenaus on ihanaa, kunhan on oikeanlaiset varusteet. Joulupukki toi kypärän ja hömppä-äiti bongasi urheiluliikkeestä pinkit laskettelulasit, joten neiti halusi itseään kuvattavan näissäkin kamppeissa.

Puoli vuorokautta näiden kuvien oton jälkeen, eli lauantaiaamuyöllä tämä tanjapoutiainen aloitti tyhjennysharjoitukset oksentamalla. Ja oksensi lisää. Ja uudestaan. Ja vielä. Tauti talttui, kun äiti alkoi laskeskella oksennyskertojen määrää ja suunnitella lääkärikäyntiä. Sunnuntaina neiti jaksoi leikkiä (ja kiukutellakin) jo täysin normaaliin malliin. Tänään on alkanut ruokahalukin palailla normaaliksi.

Paranemista ilmeisesti edesauttoi äidin neulomat uudet sukat, ainakin sen verran onnellisena neiti niitä käyttää.

Lanka Pimun (silloin vielä 6v) viime kesänä KoolAideilla värjäämää sukkalankaa, jota kului 30g. Puikkoina bambuiset 2,5mm sukkikset. Resorina ja jalkapöydän päällä Rinsessoista tuttua mallineuletta, johon taidan olla hiukan hullantunut...

Neulevuosi 2010 korkattiin sukilla.

Fabelia 35g bambusukkiksilla 2,5. Jalkaterän päällä joustinta istuvuuden maksimoimiseksi. Kohdekäyttäjä: UpeaUkkeli, vajaa kolme vee. Jäävät odottamaan Ukkelin rippikouluikää. Tai ainakin muutamaksi viikoksi, liian isot joka tapauksessa.

Opalin SockYarnia 40g samoilla puikkeloilla kuin edelliset sukat. Kohdekäyttäjä ja sukkien kohtalo: kuten edellä. Täti osaa ainakin tehdä kasvunvaraa...

Pömpiäissukat ihan itselleni! Regian Nation Coloria 45g bambusukkiksilla 2,5 ja Gjestalin Cameeta 5g siipiin. Neulekollegojen kehoituksesta piti kirjoa silmätkin. Näillä on jopa minimaaliset pistimet kantapäissä, mutta niin pienet ettei niillä oikeasti ketään pysty pistämään. Nää vaan yrittää leikkiä jätkä-kovajätkää. Nämä pömpiäiset lensivät heti valmistuttuaan Nastolaan Taidekeskus Taarastin Sukkaelämää-näyttelyyn, menkäähän katsomaan myös muita 249 sukkaparia! Näyttely on avoinna ensi sunnuntaihin asti.

Poitsulle noin kokoa 33 pikapikasukat Seiskaveikasta, noin 80g, puikoilla 3,5. Varret korostetun pitkät ja oikeat silmukat kierretyt. Jos vielä sukat valuvat saappaiden pohjalle, vika on jätkän jaloissa, eikä sukissa! Raitalankoina jämiä mm. itse Kool-Aid-värjätyistä langoista.

Nyt olen saanut kokoon 14 paria sukkia Ravelryn 52PairPlunge-tempauksen alettua kesäkuussa. Saapa nähdä, pääsenkö tavoitteeseeni. Välillä sukankutimet kuolivat kokonaan, mutta nyt talviaurinko on herätellyt itämään useammankin aloituksen yht'aikaa; eilenkin kolmet sukat. Sukkien etenemistä hidastaa parit pakkopullaneulonnat; kumma miten viisinkertaiset purkamiset voivatkaan tappaa innostuksen periaatteessa muuten kivan projektin neulomiseen... Nyt vaan viedään sisulla ja hampaat irvessä projekteja loppuun. Pakko se on lopussa kiitoksen seisoa.

Välillä ei vaan jaksa. Silloin on pakko priorisoida, mihin voimavarat kohdistaa ja mitä jättää sovinnolla tekemättä. Omalla kohdalla väliin on jäänyt totaalisesti tämä blogin päivittäminen. Pyydän anteeksi niiltä vakiokävijöiltä, jotka olisivat kenties olisivat halunneet kuulla kuulumisia tai nähdä käsitöitä. Joskus jaksaminen on pienestä kiinni. Kuten että tuttavalla on akuutti sukkatoive, jonka minä kenties pystyn täyttämään. Nyt, tämän ajankohtaisen tilanteen myötä, on virtaa hiukan enemmän. Lupaan edes yrittää kirjoitella tänne useammin kuin 1,5kk välein.

Jo hyvissä ajoin ennen joulua kävi pukki luonani. Eikun. Eihän se ollutkaan pukki, vaan iteljooni. Osallistuin nimittäin Ravelryn Jouluvaihtoon ja parini Tiiiu lähetti kaikenlaista jouluista kivaa ja neulojalle sopivaa. Paketin ehdoton komistus oli hänen itsensä kehräämä merinolanka, joka on niin ihanaa, ettei oikein sanoin kuvailla! Suurkiitokset Tiiiu, ja iso anteeksipyyntö, etten ole esitellyt pakettia aiemmin koko suurelle blogiyhteisölle.

Joulukuussa tuli vielä neulottuakin aika lailla; hyshys-paketteja lähti moneen suuntaan. Sisältöinä oli huovutettuja patakintaita, huovutettuja kännykkäpusseja sekä tiskirättejä. Kuvia ei ole, mutta kukas nyt niin vanhoja juttuja jaksaisi tarkemmin muistellakaan. Jahka löydän huipputieteelliset muistiinpanoni eli erään paperilappusen, saatan koko viime vuoden langankulutustilastonkin ajantasalle.

Tammikuun puikotkin ovat suihkineet, muutamia pieniä neuleita, lähinnä sukkia on valmistunut, mutta jospa säästäisin tuon raportoinnin vaikkapa huomiseen. Tulee tällainen pehmeä lasku takaisin blogimaailmaan... :)

Natten går tunga fjät, runt gård och stuva,
Kring jord som sol'n förlät, skuggorna ruva.
  Då i vårt mörka hus, stiger med tända ljus, 
  Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Natten var stor och stum, nu hörs det svingar,
i alla tysta rum sus som av vingar.
  Se på vår tröskel står vitklädd med ljus i hår
  Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Nimittäin keinon, jolla saan huijattua kaikkia blogini lukijoita. Niin vakkarivieraita kuin satunnaisia matkaajiakin. Postailen raportteja (iki)vanhoista aikaansaannoksista, jolloin kaikki luulevat minun olleen viime aikoina ihan kauhean ahkera!

Olenko koskaan kertonut inhoavani huivienteossa pingotusta? No, siis inhoan yli kaiken. Jopa niin, että tuolla muovikassissa on majaillut puolisen vuotta kolme-neljä periaatteessa ihanaa huivia, mutta enpä ole saanut aikaan pingottaa, kun on niin paljon mukavampaa neuloa jotain uutta.

Mutta lopulta. Silitys- ja prässäyskone merkiltään Siippa (siis tiedättehän: kostuta ja pingota huivi Siipan patjaan petarin alle, käytä vajaan sadan kilon Siippa-punnusta parin yön ajan ja prässäys on valmis!) tuotti tällaisen Revontulihuivin. Lankana vironvillaa yhden vyyhdin verran, olisko vaaka näyttänyt 180g, noin. On tää AnneM:n malli vaan nätti! Kun sais sen seuraavankin Revontulen prässättyä. Sais taas uutta kuvaa varten leikkiä Batmania.

Samassa prässäyskoneessa kovasti ruttuisen näköinen Kevätpäiväntasausyllätyshuivi pesi kasvonsa totaalisesti. Rumasta ankanpojasta kehittyi uljas joutsenkaunotar. Kauniin mallin Lankakomeron Päivi suunnitteli, ja muistelen tämän olleen myös ihana ja sopivan haasteellinen neuloa. Vyyhdillinen vironvillaa tässäkin, reunasta jätin muistaakseni pari kerrosta neulomatta, kun lanka ei olisi riittänyt. Ihan hyvissä ajoin valmistui, kevätpäiväntasaukseenhan on reilusti yli puoli vuotta, vai miten se nyt menikään... Kaunis kiitos kuvausmalliystävälleni Mursuliinalle!

Hieman uudempana tuotoksena Nukkumaijan unisukat kanssaneulojaystävälleni Maikkilille. Hän tietää saavansa nämä sukat, joten mitään megasalaisuutta en tässä vahingossa paljasta. Lankana 55g Gjestalin Sildreä (80% villa, 20% polyamidi), jonka värjäsin kesällä sinipuulla (jälkivärjäys nro x, väriä vain piisasi ja piisasi...). Puikot metallipyöröt 3, magic looppina ja kärjestä aloittaen. Omat pari numeroa pienemmät tassuni eivät oikein esitä sukkia parhaimmillaan, mutta toivottavasti sukat kuitenkin toimivat käytössä paremmin!

Niin, ja tietenkin kiitokset kaikille edellisiä postauksia kommentoineille!

On vähän sellainen horrosolotila; kuvittelisin, että karhuilla on just ennen talviunille vaipumistaan tällainen olo, tokkurainen, sumea, aikaansaamaton. Taitaa olla syysväsymystä, muutaman päivän ajaksi mielialaa nostanut lumikin suli nopsaan pois ja nyt taas saa keksiä netistä muuta seurattavaa kuin kaupungin reaaliaikainen latukartta. Niin, ja sekin vähäinen pohjustus mikä maastoon oli ehditty tehdä, jäi vielä korkkaamatta minun osaltani.

Niin ja ahistaa. Pöytäkone irtisanoi itsensä. Tärkein hukkaan mennyt omaisuuteni oli lankataulukkoni! Mitä - mikä varmuuskopio? Jotain syötävää? Mites mä voin blogatakaan, kun ei langankulutustakaan voi saattaa oikeasti ajantasalle. Läppäri on hidas ja hermoja syövä korvike, mutta koetetaan nyt...

Käsitöitä tuherretaan hitaasti, mutta epävarmasti. Onneksi sentään Pikkupuffan mediaseksikäs villahaalari sai lopulta loppusilauksen. Miten voi vetoketjun ompeluprojekti kestää 2vk?!

Täs mä niinku oon afterski-asennossa, koska täähän on mun lasketteluhaalari. Tai siis laskettelureissujen välihaalari. Jos niinku tänä talvena Messilään äipän kans päästään.

Kyl mä sit pystyn tää päällä seisomaankin, mutta ku tulee mannekeeratessa niin kauhee HIKIHIKIHIKI!

Lanka 290g itsevärjättyä Nallea, puhtaanvalkoista ja luonnonvalkoista samassa värjäyserässä. Ja jos raitaefektiä ei pätkärääkkäyksellä muuten olisi tarpeeksi, raidoitin hartiat ja haarukset 6krs per väri. Haalari neulottu 3,5 puikoilla ylhäältä alas yhtenä kappaleena, silmukoiden laskemiseen käytin aivan mainiota valmista raglangeneraattoria!

Sit mä sain tällasen tunikan ja säärystimet, tunikassakin kyllä tulee HIKIHIKIHIKI! Mutta kyl mä muuten tykkään. Erityisesti ku saan ite kiskoo säärystimiä jalkoihin.

Lanka 190g JärboGarnin Mellanraggia puikoilla 3,5. Tunika superhelppo yhden kappaleen ylösalasneule tämän ohjeen mukaan (löytyy Maxi Top / Dressinä Ravelrystäkin).

Tää on mun. Ja takapuoli on iso, tiedän.

325g Novitan Biancaa kahta eri väriä raidoitettuna 6krs per väri (ihan kuin toistaisin itseäi joissain asioissa?) puikoilla 6. Yllättäen alhaalta ylös. Ohje Novitan syysnumerossa, jossa se oli tehty Puro-langasta. Ärsyttävä malli, sillä siihen jäi koukkuun! Kyl mä kohta jatkan tota tärkeempää neuletta / menen nukkumaan / siivoan, kunhan viel kerros. Tai kaks. Tai tää väriraita. Toisaalta tuli sitten valmiiksi nopeasti.

Tää KYHäelmä tuli lopulta valmiiksi, vain 4kk määräajan (tai sen yrityksen) jälkeen, Shawl Collar Vest. Lankana 435g Novitan Sofiaa (66 % akryyli, 25 % puuvilla, 9 % viskoosi). Puikot 5,5. Mitäänsanomaton kuva, mutta siippa vaan ei onnistunut ottamaan yhtään ainutta kuvaa etupuolelta ilman, että näyttäisin olevani 5.llä kuulla raskaana. Jota en siis ole.

Innostuin eilen kasvattamaan tällaisia kukkia. Sytykeruusuja kananmunankennoista ja kynttilänjämistä. Meillä kun varaava takka lämmitetään päivittäin jo näin syksyllä, ja nyt alkaa tympiä jokailtainen syttymistaistelu. Pahimmillaan koivuntuohta ei ole ollut saatavilla, hesarinpuolikas on jo palanut loppuun iloisella roihulla ja päistään mustuneet klapit lällättävät sytyttäjälle 6-0 voittoaan. Ilkkukaapas nyt, kun tää muija ottaa tällaiset hiukan stydimmät aseet käyttöön! Idea ja ohjeet Risulinnun blogista.

Mitään jänskiä raitasysteemejä en saakaan esiteltyä tänään, toisen vetoketju menikin uusiksi ja toinen on enemmänkin kesken.

Mutta jotain sentään. Pikkupuffalle peruslapasia valkoisesta Seiskaveikasta 30g, kolmosen metallisukkiksilla. Saivat nimen Demo-lapaset, sillä tarkoitus olisi värjätä nämä Kool-Aidilla opettaessani dagiksen tädeille värjäämistä kuun lopussa. Puna-valko-harmaat samoilla puikoilla Vikingin Sportsraggista, 30g. Samasta langasta on Pikkupuffalle pipo puikoilla.

Hei, sehän kutistui! Ei tarvitse etsiä Jetin osoitetta himalajalla, kun kasarifiiliksiä herättävä lapas-kaulaliinasetti löytänee paikkansa jonkun normikokoisen käytössä. Lanka Nordiasta kuukausi sitten ostamaani HjerteGarnin London-lankaa (83% villaa, 17% polyakryylia) sekä lapasten resorina 7v. Puikot resoreissa 3,5 muutoin 10. Lankaa kului 200g + 10g. Kaulaliinan idea jostain blogista löydetty ja polkuja seuraamalla löysin alkuperäisen ohjeen Dropsin sivuilta.

Kesällä neuloin jumalaisesta Taj Mahal-langasta Roosa-huivin. Nyt lienee aika saattaa se ihan valmisvalmiiksi? Huivinihan päätyvät aina odottamaan pingoitusta johonkin hamaan tulevaisuuteen. Nyt testasin vain kevyttä höyrytystä, mutta ehkä joudun sen vielä kostuttamaan ja pingottamaan sen ihan oikeasti. Puikot 6, lankaa kului 180g.

Tiistaina posti toi pehmeän paketin: Ravelryn suomalaisten värjäreiden vaihtoparini lähetyksen. Ihania lankoja! Omenanvihreää Bambinoa, pinkkisävyistä raidoittuvaa Sirdarin puuvillaa. Ihan minun värejäni! Ja lisäksi mustikkapiirakkasuklaata, jonka olinpaikkaa en kuvaushetkellä oikein muistanut, syöty se ei kyllä ole, vaan odottaa Täydellistä Hetkeä. :) Mitähän kivaa ja ihanaa näistä tekisin, Pikkupuffan mielestä näistä tulisi hänelle, Pimulle ja Poitsulle lapasia. Nyt aion kuitenkin nämä herkut pitää itsekkäästi ihan itse. Kiitos paljon, Nokkis!

Innostuin tilaamaan pari sukkakirjaa lontoonmurteella. Hei let's face it: mulla todellakin on (kröhöm) aika paljon sukkalankaa, joten ehkä pitäisi alkaa työstää niitä... No, näistä nyt löytyy varmasti ainakin muutama oikein kelvollinen malli.

Kun nyt blogini on saanut paikallisradiossa fiinin neuleblogi-statuksen, pitää kai ottaa itseään niskasta kiinni ja dokumentoida jotain neulerintamalta. Ja kun ei jatkuvalla rutinalla, niin sitten kertarytinällä. Olen sairastunut akuuttiin neulakammoon, eli lankapäiden päättelyä on ollut odottelemassa parhaimmillaan pari lankakiloa. Kun sairaskohtausta hoiti suklaakuurilla ja Finrexinillä samanaikaisen flunssan kanssa, alkoi tilanne näyttää hiukan paremmalta. (Sitä paitsi: kertarytinä esittely antaa imartelevan vaikkakin valheellisen vaikutelman, että olisin ollut kauhean ahkera viime päivinä. :D)

Kanssabloggaaja tuntui hiukan huolestuneen edellisessä postauksessa esittelemääni paidantekele-lankakasaan. kiitos kysymästä, tuli siitä paita. Ja mahtui nippanappa Pikkupuffan päälle - siitäkin huolimatta, että sitä ei ole tehty kyseisen neidin omien mittojen mukaan. Kyseessähän oli neuleretriitissä aloittamani noin kaksivuotiaan mallipaita Tuulian The Tailored Sweater-tekniikkaan. Lankana Novitan koralli Jussi ja lila 7veljestä, puikot 4,5. Lankaa kului 160g. Seuraavan puseron ja takin neiti on jo tilannut, ne tehdäänkin sitten hiukan "paremmin". :)

Pikkupuffan "tytöt" ovat palelleet, joten syysviimoihin pari pipoa. Näissä ei olla niin materiaalitietoisia, joten langaksi kävi jotkin nimettömät vanhat muovihöttöakryylitkin, joita sain jemmoista tällä keinolla pois 35g. Puikot 3 ja 4. Enää neljä nukkea pipotettavana.

Neljäs versioni Baktus-huivista, joka EI siis ole Novitan oma mallli, vaikka kuinka ME-lehti niin dokumentoisi ja esittelisi. Tekijänoikeudet! Murrrr! Mutta siis: huivini Lacy-Baktus versiona ja Taijan ideaa röyhkeästi hyödyntäen: virkatut ketjusilmukkakaaret sivuilla. Lankana itse kesällä sanajaloilla värjäämääni Dropsin Fabelia 90g, kaksi värjäyserää, joten vuorottelin erivärisiä kerrospareja. Puikot taisivat olla kolmepuolikkaat. Uskallan paljastaa tämän menevän muskarin tädille joulu"kukkana", kyseinen täti tuskin täällä blogissa poikkeilee...

Nalle Colorista parit lapset ja sukat, osa sopivia kokoja, osa jää odottamaan käyttäjää lahja-arkkuun (juu, mulla on nykyään sellainen <3). Lankaa kului 95g metallisukkiksilla nro 3. Taisi tulla ensimmäiset sukat Sukkasatoon, sadonkorjuu on jäänyt hiukan vähäiseksi tänä vuonna.

Sitten pari teaseria vinkkaamaan, mitä mahdollisesti huomenna esittelen valmistuneina.

Kasaritunnelmaa.

Raitoja.

Lisää raitoja.

Lisäksi ehkä kirjaostoksia, vaihtolahjoina tulleita lankoja ja pehmolankoja.

... jolloin neulojan on jaksettava uskoa omiin kykyihinsä. Ja että asioilla on tapana järjestyä. Joskus jopa parhain päin. Kyllä tästä sotkusta vielä paita syntyy.

Nimittäin viime viikonloppuna neuleretriitissä. 40 neulovaa naista, hitsin paljon lankaa, monta rukkia, suklaakakkua, kahvia, juttelua, vitsailua, naurua, viiniä, pelailua, saunomista, syömistä. Vielä lisää neulomista, lankaa, vitsailua, naurua. Ja vielä entistäkin enemmän neulomista, vitsailua ja naurua. Oli hauskaa, oli mahtavaa, oli upeeta! Miten voi pukea sanoiksi 48 tunnin kokemuksen, jossa tiivistyi oma intohimoinen harrastus ja 39 entuudestaan vain netistä tuttua (=tuntematonta), mutta silti niiiiin mukavaa ihmistä. Ei ehkä mitenkään muuten kuin näin. Jos Samma ja Lotta tosiaan joskus jaksavat järjestää retriitin vielä uudestaan, olen ehdottomasti pyrkimässä mukaan. Tosin todennäköisyys onnistua mukaanpääsyssä voi olla aika pieni, jäihän nytkin rannalle kymmeniä ellei jopa satoja halukkaita. Suurkiitokset kaikille, erityisesti järjestäjille! <3

No, nyt olen sekä kipeä että köyhä. Flunssa otti kouriinsa ja lankaostokset tyhjensivät tilin. Mitään en silti kadu! Veikkaan selättäväni taudin nyt normiflunssaa nopeammin, kun mieli on niin korkealla ja mukaan lähti vain ja ainoastaan kivoja lankoja. Mitäs sitä tyhmiä lankoja hankkimaan. :) Ja sitä paitsi, olin aika maltillinen hankinnoissani...

Käväisimme tutustumiskäynnillä Toikan myymälässä, josta mukaani lähti Ruska-villalankaa:

Retriitissä oli lankakirppari, johon sai tuoda omia lankojaan myyntiin. Samoin kierrätyspisteeseen sai tuoda ja viedä ilmaiseksi. Lankakauppa Titityyllä oli oma pöytänsä, jossa oli lankoja ja neuletarvikkeita myytävänä ja esiteltävänä. Kaikkia pöytiä piti minunkin hyödyntää...

"Toi on ihan sun väri", osa I:

"Toi on ihan sun väri", osa II:

"Noi on ihan sun värit", osa III:

Värikoodaustako? Onkohan tämäkin samaan värisarjaan kuuluva:

Osallistuin Tuulian The Tailored Sweater -metodin työpajaan, jonka tuotos tuossa edellisessä kuvassa. Täytyy sanoa, että onpa nerokas metodi, täytyy hattua nostaa Tuulialle. Jos joku teistä miettii, ostaako opasvihko kyseiseen metodiin, niin osta ihmeessä! Ja jos jollain tulee mahdollistua osallistua opastetulle kurssille, niin osallistu ihmeessä! On jokaisen euron väärtti ja saa ihan kädestä pitäen ohjausta. Tosin saa varautua tiukkaan kuriin natsi-opettajalta. ;) Minullekin teki niin hyvää olla vaihteeksi oppilaana, enkä saanut edes jälki-istuntoa. Ja kun jo ensimmäisen vartin aikana oppii kolme uutta niksiä ja jippoa, voi todeta, että ei ollenkaan turha keikka! :) Teimme noin 2-v-kokoista harjoituspaitaa, joku oli jo niin reipas, että paita valmistui viikonlopun aikana. Oma paitani on vasta ensimmäisessä hihassa, kun jostain kumman syystä halusin sen sopivan Pikkupuffalle ja sovitusten perusteella kotona piti hiukan modata.

Työpajan lisäksi neuloin keskeneräisiä pikkutöitäni, aloitinpa jotain uusiakin. Mitään neulomisyliannostusta en kuitenkaan saanut, päinvastoin. Jaksoin vielä kotimatkallakin neuloa (kiitos, Marja, kyydistä) ja samoin kotona. Nyt voikin tyytyväisenä raportoida valmiita töitä.

Tsukkaset itse koolailtua Seiskaveikkaa, väri/maku kenties mango (muisti pettää tässä kohdassa), langanmenekki 50g. Ensimmäinen MagicLoop-tekniikalla tehty sukkapari (tämän opettelin itse kotona ennen retriittiin lähtöä), ja täytyy todeta, että jatkoa seuraa! Puikot Addin 3,5mm metallipyöröt numero 3,5.

Makkarasäärystimet Pikkupuffan dagistädille. Mustaa aloevera-Nallea sekä mansikka-appelsiini-koolaitua Nallea. Puikot ensin metallisukkikset 3, sitten 3,5 ja ylhäällä bambu 3,75. Näin sain yläosan levenemään ja toivottavasti istumaan jalkaan mukavasti. Yläreunassa reikärivi ja siinä 3s i-cordina tehty nauha, päissä tupsut. Kuvassa vielä toinen nauha ja tupsu kiinnittämättä...

Mites tää pitäis kuvata, että se esittäis baskeria? Kun ei ollut yhtään vapaata päätä kuvausalustaksi. Novitan ohjeella itse värjätystä Paksu-Puffasta (väri: Sunnuntai) puikoilla 6 (resorissa 5), lankaa kului 90g.

Tytölle hame, tämä valmistui jo viime viikolla ennen retriittiä. Tytön nimi on Sini ja se on meidän piika. :) Lankana Jive, 30g, puikot bambusukkikset 5,5. Lähtee neuloessa kaikki rasvat käsistä, luulisi lattioidenkin puhdistuvan. Mahtaisko Sini-Piika nyt haluta touhuta meillä useammin? Entäs jos se sais vaihtohameet vaikka sinisenä ja punaisena varsiona?

Nyt on pää ihan täynnä uutta asiaa, eikä neulomisinto ole ainakaan yhtään vähentynyt. Tämän aamun tuulilasin skrapaushetki herätti miettimään, että nyt on ihan pakko säveltää Pikkupuffalle se suunnittelemani villahaalari, sillä talvihan on ihan kohta! Sukkiakin pitäisi saada aikaan ja lapasia ja ja ja... Menen neulomaan, hei!

Joku ei-dementikko saattaa muistaa Pikkupuffan tämän pipon? Kesällä pikapikaa akuuttiin pipotarpeeseen neulottu verigreippi-Tychus. Tulipa syksy ja Äiti-puffa hoksasi eräänä viileänä aamuna, että lapasiakin tarvitaan, eikä lapselle -härregyyd- voi pukea pinkkejä lapasia tuon pipon kanssa. Mutta oliko ehkä älytön homma neuloa pipoon käytetty Bambu-lanka loppuun (tiskiräteiksi). Jeps. Onneksi lempilähilankakauppani pelasti minut pulasta. Katia Cotton Comfortissa (84% puuvilla, 16% strechpolyamidia)  on värit niin lähellä Bambun värejä, ettei kukaan huomaa eroa. Bambukolmosilla keikutellen lankaa kului 60g, kun sävelsin vielä makkarasäärystimetkin samaan settiin. Ai neiti itse poseeraamaan? No, yritän, mutta kun se on nykyään niin iso ja kiireinen... :)

Ensi viikonloppu tulee olemaan I-HA-NA ja U-PE-A! Onnistuin pääsemään mukaan neuleretriittiin. Ei, emme tule olemaan hiljaa koko viikonloppua (kuvitelkaa 40 neulomisesta, kehräämisestä ja langoista innostunutta naista yhtä aikaa samaan tilaan...), mutta sen sijaan höpötämme, syömme, saunomme, hipelöimme lankoja ja NEULOMME! Vähän alkaa vatsanpohjassa perhoset jo kutkutella, pakaasit on vielä pakkaamatta ja lähtö on sentään huomenna! Raporttia seuraa ensi viikolla, ehkä jopa neule-esittelyjäkin!

Tänään meillä on kuljetettu "tyttö" ja "poika" vuorotellen (kymmeniä kertoja) dagikseen, rattaissa, punaisella junalla. Mukana selkäreppu täynnä Muumi- ja NallePuh-kirjoja, vauvanuken hoitolaukku ja käsilaukku. Kuljettajana Pikkupuffa. Kun lapset on saatu sohvalle nukkumaan, on sihisty äidille hiljaa olemisen merkiksi, ja neiti itse on lähtenyt käsilaukkunsa kanssa kauppaan ostamaan maitoa, juustoa, makkaraa, isälle kahvia ja äidille energiajuomaa. Eteisessä on punainen Muumi-pipo vinossa vilkutettu ja huudettu "mui". Leikki on ollut niin tärkeä, että edes Muumi-videoiden majakkajaksot eivät ole kiinnostaneet, ja se on paljon se! Huokaus, mihin vauvani on kadonnut, kun meillä häärää nykyään tuollainen oma-aloitteinen neiti IsoTyttö?!

Junareissuihin inspiraation antoi selkeästi eilispäivä. Hyvä Neulojaystävämme "Paapaapaa" bongasi tiedon Lankamaailma Nordian syysmarkkinoista ja houkutteli meidät tyttöjen junaretkelle. Ei ollut kovin vaikeaa suostutella. Pikkupuffa on haaveillut junaretkestä koko kesän eikä laiska/vanha/väsynyt äiti ole häntä sellaiselle vienyt. Nyt vei. Junamatka sujui mainiosti, kun laitumella nähtiin yksi heppakin. Lankakauppa oli kaikkien mielestä huippupaikka, ja reissu kaikkien mielestä täydellisen onnistunut. Tosin Äiti-puffalla oli väsynyt olo koko päivän ja ehkä hiukan lankakrapulaakin. Muutaman kerän ostimme. Värjäykseen ja muutenkin. En paljasta mitä, koska niin moni langoista on suunniteltu käytettäväksi erinäisiin hyshys-projekteihin. Jouluunkaan ei ole enää kuin kolmisen kuukautta, apuva!

Koska uudet langat huutelevat puikoille pääsyä, ja saivat useita vanhojakin lankoja yhtymään samaan kuoroon, on ihan pakko saada pois keskeneräisten listaa lyhyemmäksi. Ensin vaikkapa nuo, joista puuttui enää viimeistely.

KYH-projekti nro-jotain. Pöllölapaset Pikkupuffalle ikivanhaa Novitan Maya-lankaa 20g. Puikot bambukolmoset.

Koolit sukat cooleille Pikkuihmisille. Pimu ja Poitsu saivat itse valita mehuvärit ja värjätä sukkalangan ihan itse (Äiti-puffan pienellä avustuksella) jo loppukesällä. Nyt alkaa lähestyä aika ottaa nämä käyttöön. Poitsun sukissa resorissa vaihtelee oikeiden silmukoiden määrä, Pimun sukissa lisäksi Thumbelina-sukista (Ravelry-linkki) lainattu kieputuspalmikko. Lankaa kului yhteensä 90g kakspuolikkan bambupuikkoja keikutellen.

Jossain vaiheessa iltapuhteena syntynyt fiinistelytiskirätti Feather and Fan -mallilla, mitä lienee puuvillaa 25g millä lienee puikoilla.

Parit nyt niin pop, in ja kuuminta hottia olevat Baktukset. Oikealla keltaista, vuohenputkella värjättyä, Sivillaa (70% kampavillaa, 30% Tussah-silkkiä) 50g puikoilla nro 3 ja ihan ohjeen mukaan. Vasemmalla Baktuksen ja Kariuksen risteytys (kaikissa reunoissa aina oikeaa, keskiosa sileää) KoolAid-värjätystä Novitan Tiinasta (40% puuvillaa, 40% akryyliä, 20% villaa), 95g. Tein muuten kuutosen pitkillä puikoilla, ja olihan kauheaa! Itselle muistiin: ei koskaan enää jos vain pystyy välttämään.

Taas yksi Tychus lisää Pikkupuffalle, keväisen puseron lankajämistä. Siis Novitan Oliviaa (70% bambua, 30% polyesteriä) puikoilla 5 (muistaakseni), 65g. Voi, kun tuota Oliviaa sais jostain vielä, on se vaan ihanaa lankaa, niin neuloessa kuin käytössäkin! Pitäisiköhän tehdä Novitalle vetoomus sen palauttamisesta tuotantoon...

Ja jos joku ei vielä kyllästynyt katselemaan Pikkupuffan poseerauksia, niin muutama touhukuva kaupan päälle. Neiti totesi nuket dagikseen vietyään tekevänsä kotona hommia, kutomishommia, eli aloitti itse tunikansa tekoa.

Voi lapsiparkaa, siitä tulee ihan yhtä hörhöilevä kuin äidistään!